Paso a paso

Konnankoukkuja kahdelle...

2012-02-23T13:58:00.001+02:00

Ensin oltiin kaveritreffeillä Komeetan kanssa. Komeetta on ahkaani ja hänestä tulee isona ratajuoksija ja akilititähti ja hän on Pasoa vähän nuorempi "pikku"poika. Pojat ovat tutustuneet silloin, kun Komeetta vielä oli niin pieni, että pelkäsin sen menevän rikki Pason käsittelyssä. ;) Enää ei tartte pelätä - Paso ei saa Komeettaa kiinni, jos Komeetta ei niin halua! :D (kuvat voipi klikkailla suuremmaksi kuvagalleriaksi)

Moikka kamu! Mä teidän tän mestan, tuu, mennään tänne!

No moikataan nyt sit ensin, pus pus!

Sit mentiin!

Ota kiinni jos saat!!

Heeei! Äijä huijaa ja oikoo mutkissa!

Kilpajuoksua...

Jipii kun kiitäminen on kivaa!!

Sitten vähän sylipainia.

Hipppa!

... ja taas mennään!

Hei, älä nyt ala hyppii silmille siinä!

Et sä mua kiinni saa kumminkaan!

Lopulta syvässä suojalumessa pohraaminen teki tehtävänsä:

Phuuh... mää oon ihan loppu ny!

Sitten ne konnankoukut... Leikkien jäljiltä Paso oli yltä päältä lumipalloissa, kuten kuvista hyvin näkyykin. Kolmisen varttia ehdittiin olla kotona ennenkuin piti lähteä Ronjaa hakemaan tarhasta. Eihän se nyt ollut ehtinyt sulaa, kuivumisesta puhumattakaan, joten jätin sen kotiin, ettei tule kylmä ulkona märässä turkissa. Paso siis viettää yksinoloaikansa eteisessä ja eteisen käytävässä, kahden lapsiportin takana. Tai siis niin olen luullut sen viettävän... Yksioloa kertyi vajaa pari tuntia, kun käytiin vielä leiksalla leikkimässä. Kun tultiin kotiin, oli koira eteisen nurkassa omalla paikallaan herranterttusena odottamassa. Vaan kun päästiin olohuoneeseen asti, alkoi löytyä lammikoita. Ensin vesilammikoita ja sitten - pissalammikoita! Sitä oli steppailtu ympäri keittiötä ja olohuonetta ja käyty makuuhuoneessakin kääntymässä, jälkeen oli jäänyt lumipallovana, joka oli pieniksi vesilammikoiksi sulanut. Loppu märkyys olikin sitten kuivatelty sohvaan, jolle ei saa koirat ollenkaan mennä. Ja ilmeisesti Paso oli popsinut ison osan lumipaakuista parempiin suihin, ja söihän se ulkonakin lunta, joten vessahätä oli sitten ollut sen mukainen... No, tulipahan pestyä lattiat, kun sitä olen monta päivää jo ollut tekemässä... Matolle pissaamisen olisi kyllä saanut jättää ainakin tekemättä!

Nyt meillä sitten pähkäillään, että miten saataisiin noita 90cm korkeita portteja korkeammiksi, että herra houdini pysyisi sille varatulla alueella. Siihen asti Paso viettää yksinolonsa kylpyhuoneessa. Vaikka mikäpä siellä on lattialämmityksen päällä kölliessä...

Uusi ulkoasu

2012-02-21T13:34:00.000+02:00

Pitkään jo on tehnyt mieli vaihtaa kesäinen ja pentumainen ulkoasu vähän ajankohtaisempaan, mutta vanha tietsikka ei oikein pyörittänyt bloggerin ulkoasutyökaluja. Ja uusi ei mennyt nettiin... Vaan nytpä onnistui! :) Oon kyllä tosi tyytyväinen, että vaihdoin vuodatuksesta tänne bloggeriin, tuo ulkoasun muokkaaminen on niin ihanan helppoa! :)

Uutena lisäilin vielä sivupalkkiin tuollaisen tulevien tapahtumien laatikon sekä tekstin alle pikakommentointinappulat. Kas kun epäilen välillä, ettei Pason blogia muut luekaan kun ihana vakikommentaattorini Jaana... ;) Niin nyt sitten ei tartte edes kirjoitella mitään kommenttia, vaan voi vaan yhdellä klikkauksella ilmaista mielipiteitään! Kaikki siis nyt vaan pikakommentoimaan. Ja saa ehdottaa myös nappuloiden tekstejä, niitä kun voi itse lisätä, poistaa ja muokata kuinka paljon tahtoo - hauska toiminto tuokin täällä bloggerissa!

Bannerin upea kuva on myös Jaanan kamerasta, eli (c) Jaana Siltanen - KIITOS!!

Kevään tavoitteita

2012-02-20T12:22:00.002+02:00

Nyt on Paso ilmoitettu ekaan ihan oikeaan koiranäyttelyyn. Ja mehän ei siis missään pikkukinkereissä aloitella, vaan mennään suoraan tietysti kaikkien rotujen isoon näyttelyyn! :D Eli Lappeenranta kutsuu 8.4. Muita kevään näyttelysuunnitelmia on Lahden KV-näyttely 29.4., Hamina 13.5. ja mahdollisesti Järvenpää 27.5. sekä "kotikentällä" eli Kotkan KV-näyttely 16.6. Sen jälkeen sitten voisi ajella pojalle kesätukan. :)

Agilityssä varmaan yritetään kevään aikana kokeilla onneamme jossain möllikisassa, ainakin tällä hetkellä ajatus tuntuu jopa ihan mahdolliselle! Eilen viimeksi treenailtiin ja Paso vaikutti ihan jopa järjelliselle koiralle! :D Opeteltiin sylikäännöstä ja hyvinhän se oppi meni karvaiseen kalloon, kun allekirjoittanut vaan sai kankeat jäsenet toimimaan oikeansuuntaisesti... Ja kontaktilla Paso taisi tehdä läpimurron! :D Tähän asti siis ongelmana on ollut se, että vaikka Paso osaa tosi hyvin kontaktiasennon ja osaa sinne mennä itsenäisesti, se on tarvinnut sinne jonkun ihmisen seisomaan "targetiksi". Nyt on ehkä kuukauden päivät yritetty opettaa sille namilätkää ihmistargetin tilalle ja eilen taisi palikat loksahtaa aivonystyröissä kohdalleen ja saatiin useita onnistuneita vauhdikkaita suorituksia ilman ihmistargettia! :) Nyt pitäisi vaan miettiä, mitä tehdään A-esteen kanssa, että otetaanko siihenkin on/off kuviot vai aletaanko opetella juoksukontakteja...

Niin, ja sittenhän olen vissiin joskus heikkona hetkenä luvannut, että kesän aikana osallistutaan tokokokeeseen... Tokoilut on viime kuukausina jääneet harmillisen vähälle, kun aikaa olisi moiseen lähinnä yöllä. Mut nytpä taidankin pilkkoa lihapullat ja lähteä pihalle kokeilemaan, vieläkö jätkä muistaa tokotemppuja!

Paso on kaikista tavoitteista onnellisen tietämätön ja viettää päiviään tähyillen naapurustoa leikkimökin katolta:

Agilitya taasen

2012-02-15T19:17:00.000+02:00

Eilen otin Pason mukaan, kun menin vetämään treenejä hallille. Aikaa olikin yllin kyllin, kun ryhmästä vain 2 koirakkoa oli paikalla, joten Pasokin sai ihan kunnon treenin. :)

Tämmöistä rataa mentiin:

Leijeröintiä siis harjoituksen aiheena. Aluksi onnistuin koko ajan huiskaisemaan Pason suoraan kakkoselta putkeen, ennenkuin hoksasin (taas) että en voi vaan lähteä sen kanssa kilpajuoksuun ja että mun pitää auttaa ja neuvoa sitä käskyttämällä koko ajan... Kun sitten älysin himmata selkeästi vauhtia ja kääntää yläkroppaa 3-hyppyä kohti sensijaan että juoksisin suoraan kohti putken suuta, sain kuin sainkin koiran kääntymään ihan helpostikin. Seuraava kompastuskohta oli 7-hyppy, mihin Paso ei millään meinannut ymmärtää kääntyä, mutta kun pari kertaa avustin pallolla, niin johan hoksasi. Ja sen jälkeen ei ollutkaan mitään ongelmaa saada sitä hypylle. Välistäveto 8-hypylle tuli ihan luontevasti. :) Oikeasti radassa oli kepit 9-hypyn jälkeen, mutta ne me jätettiin väliin ja harjoiteltiin tuota 10-11 kuviota sitten ihan erikseen. Eli itse oli tarkoitus jäädä molempien putkien etupuolelle ja mielellään myös hyppyjen. Pari kertaa Paso tuli putkelta suoraan mun luo reunimmaisen hypyn vierestä, mutta pallon avulla homma lähti taas skulaamaan hienosti, ja sain ohjattua sen aika kaukaakin pituudelle. :) On se vaan niin fiksu!

Lisäksi harjoiteltiin vähän rengasta hakien vauhtia putken kautta, keinua ja pujottelua. Paso on alkanut tarjota kontakteja itse! :) Menee siis kontaktille ja napottaa siellä nakkia odotellen ihan pyytämättäkin aina, kun ohitetaan joku kontaktieste! :D

Kotiläksyjä

2012-02-08T10:55:00.001+02:00

Early Birdsit olivat eilen aamulla treenaamassa viikonlopun kotiläksyjä. Hallilla oltiin jo pian puoli ysin jälkeen ja oltiinpa tehokkaita! Johanna treenasi molemmat pötköt ja Ricon, mie kipaisin vähän Peetun kanssa ja Pason kanssa tehtiinkin sitten ahkerasti niitä läksyjä.

Videoevidenssiä

Vaikka videon otsikko harhaanjohtavasti onkin että "Paso treenaa", niin totuushan on, että Paso pitää hauskaa ja emäntä treenaa... Niin monen vuoden tauko on ihan kunnollisessa tehokkaassa agiharjottelussa, että ei meinaa ihan peruskuviotkaan luonnistua. Saatikka että edes tietäisin mitään mistään uusista ohjauskuvioista... Silloin kun minä aloitin, oli valssi ja takaaleikkaus ja siinä se! :D Paso kuitenkin hoksasi tosi nopeasti, että nyt olisi tarkoitus katsoa mitä se mamma huitoo ja opastaa ja sehän sitten katsoo. Että olisi syytä oppia korrektisti ohjaamaan että koiraparalla olisi jotain saumoja...

Pentuhan Paso vielä on, eikä kaikki koko ajan mene niin fantastisesti... Tässä pikku kooste, missä näkyy, kuka on melkoisen usein palkannut Pasoa meidän alkeistreeneissä... xD

Molly treenivuorossa, huutosakki tarkkana kuin porkkana. Huomatkaa, kuka pikku porsas on valloittanut Tappisten viltin...

AgiAgi!!

2012-02-05T21:21:00.001+02:00

Viime aikoina on oikein tehotreenattu agia. :)

Paso osaa käytännössä nyt kaikki esteet, tai ainakin ne on esitelty sille. Joten on ollut aika alkaa harjoitella ohjauksia ja radanpätkiä. Nyt tuli näkyviin se, että aluksi opeteltiin vain etenemistä (koska minä paksukaisena en pystynyt muuhun...) eikä Pason ole tarvinnut minua vilkuilla, palkka on aina ollut jossain suoran päässä odottamassa tai avustajalla. Eihän se sitten kauheasti aluksi mua katsellut... Mutta pian poika oppi, että hei toi akkakin tossa yrittää pinkoa johonkin ja huitoa jotain, sitä kantsii vilkuilla. :D

Viime sunnuntaina treenailtiin omalla vuorolla hallilla. Pason menoa ei paljon saatu nauhalle, kun Johannaa tarvittiin avustavissa tehtävissä, mutta tässä pieni pätkä.

Olen nyt pari kertaa treenaillut myös Johannan toisen koiran Peetun kanssa. Peetu on vanha konkari, joka opettaa tädille uusia temppuja. Tässä Peetun menoa samalta päivältä. Ja seuraavana päivänä (noin kahden harjoittelukerran jälkeen) lähdettiin kokeilemaan onneamme naapuriseuran möllikisoihin. Peetun tuli aluksi kovin äitiä ikävä, mutta kun se saatiin baanalle, niin sehän vipelsi minkä tappijaloistaan pääsi! :) Tuloksena taisi olla vitonen puomin kontaktilta ja joku sekunti yliaikaa, sijoitus 7. Kivaa oli! :D

Tänä viikonloppuna oltiin sitten Pason kanssa ekaa kertaa oikein ulkopuolisen kouluttajan valmennuksessa. Heinosen Sanna, jonka treeneissä olen aikanaan Ässänkin kanssa ollut, käy seurassamme kouluttamassa säännöllisesti. Sinne mentiin mukaan ja älyttömän hyvä kun mentiin! Paso teki molempina päivinä tosi hienosti töitä ja päästiin menemään paljon paljon pidempiä radanpätkiä kuin olisin ikinä uskonut, kun oli hyvä kouluttaja joka sai tädin liikkumaan edes sinnepäin oikein. :) Tosi hyvä mieli jäi ja varmasti mennään heti uudestaan kun vain päästään! Siihen asti harjoittelemme ahkerasti kotiläksyinä takaakiertoa persjätöllä ja ilman, vastakäännöstä sekä vippausta.

Sanna sanoi, että Paso selvästi kyllästyy nopeasti parin esteen toistamiseen, joten kannattaa aluksi heti harjoitella se tekniikkajuttu pariin kertaan ja sitten nopeasti pidentää harjoitusta siihen tekniikkajutun ympärille. Viidiota näistä kekkereistä ei ikävä kyllä saatu, koska kameran akku sanoi kaput kun pakkasta ulkona oli -32 ja hallissakin treenien alkaessa -15, vaikka pian siitä lämpenikin... Mutta korvaukseksi latasin pitkästä aikaa Flexitrackin koneelle ja väsäsin ratapiirroksen teille (ja itselle) kun oli niin hauska ratakin. :)

[edit] Eijan ystävällisen huomion jälkeen kerrottakoon, että ratapiirroksessa putki nro 9 on ihan vika kohdassa, se oli oikeasti enemmän oikealla, niin että putken suu suunilleen olisi 8-hypyn kanssa samoilla kohdin ja koiralle tuli ihan looginen suora linja putkeen. Ja sitten tietty myös loput esteet jonnii verran sinne oikealle päin...) [/edit]

Lauantain rata oli hyvin samanhenkinen. Siitä tehtiin vain pikku pätkiä, harjoitellen takaakiertoa ja vastakäännöstä. Takaakiertoa ensin yllä olevan radan esteillä 2-4, mistä ohjaus putken 11 toiseen päähän (jolloin tuli persjättö takaakierron yhteyteen). Sitten vastakäännöstä samoilla esteillä mutta niin, että 4 mentiin toiseen suuntaan.
Sunnuntaina sitten aloitettiin muistuttelemalla eilen opeteltu takaakierto mieleen ja sitten aika pian jatkettiin putkelle 6. Kun tämä sujui, alettiin harjoitella vippausta 8-hypylle. Eli 7-hypyn jälkeen piti juosta pieni kaarros samalla laskien koiran puoleinen käsi polven viereen "tässä" ja siitä kaareva ohjaus hypylle "takaa, hyppy". Sanna jeesaili aluksi hypyn takana koiraa oikeaan suuntaan. Tämä osoittautui meille kaikista vaikeimmaksi viikonlopun kuvioista, etenkin kun otettiin putkelta asti ja vauhtia tuli paljon. Ilman Sannan apuja ei tahtonut homma luonnistua millään. Lopulta ilman vauhtia ja lelulla ohjaten onnistui. Mutta huomattiin siinä, että oikealle kääntyminen oli Pasolle PAAAALJON vaikeampaa kuin vasemmalle, koska kun kokeiltiin toiselta puolelta samaa kuviota, se meni kuin vettä vaan... No, pitää koittaa voimistella vaikka namien avulla poitsua kääntyilemään oikeallekin!
Seuraavaksi siirryttiin pätkään 9-11, siellä mun piti olla tosi tarkkana käskyjen ajoituksen kanssa etten ajanut Pasoa vain kiihdyttämästä miljoonaa ohi 10-hypyn suoraan seuraavaan putkeen... Mutta kun käskytin riittävän ajoissa enkä itse juossut liian kauas kohti 11-putkea, Paso kääntyi oikein mallikkaasti.

11-14 meni sujuvasti kun vaihdoin puolta Pason ollessa putkessa ja ohjasin 12-hypyn vastaanottona, mutta harjoituksen vuoksi tehtiin myös takaaleikkaus 13-hypylle. Siinä kaarros putkea kohti tuli pidemmäksi ja jos itse yhtään epäröin, kääntyi Paso väärään suuntaan, mutta harjoittelemassahan tässä oltiinkin! :)

Kun kaikki pätkät oli harjoiteltu, mentiin (tai yritettiin) vielä koko komeus alusta loppuun asti. Ihan ei meikäläisen aivokapasiteetti vielä riittänyt moiseen suoritukseen, Paso olisi kyllä paahtanut menemään jos ohjaaja ei olisi koko ajan pilannut sen suorituksia. ;) Ja 14-putkella sitten palkkasin kun en enää kertakaikkiaan kyennyt ajattelemaan, että minne seuraavaksi pitikään mennä! :D Lopuksi tehtiin vielä rentoutuksena koko keskellä oleva hyvän mielen hyppysuora ja "maailmanmestaruustasoinen" palkkaus.

Vähän on taidot (nekin vähät mitä joskus oli...) päässeet ruostumaan... Mut kyllä tää tästä, nyt on kauhee into ja palo päästä tekemään kotiläksyjä ja uuteen koulutukseen!!

Belgien luona kylässä

2012-01-31T23:16:00.001+02:00

Käytiin viime viikolla viettämässä talviulkoilupäivää Tuulan ja Ronjan parhaan ystävän Annin luona. Mukana menossa oli Tuulan lisäksi Tanja Sebastianin ja Celinan kanssa ja meidän orkesterin jatkona Paso. Tuulalla on kolme pelkikoilaa ja Pasolla oli kovin kivaa leikkisetien ja -tädin kanssa. (Belgeistä en niin menis vannomaan, nauttiko ne yhtä täysin siemauksin Pason seurasta...)

Paso ja Buddy tutustuvat toisiinsa, Anni hiihtämiseen...

Rico & Paso

Ricolle heitetään lumipalloja, Paso yrittää peesailla:

Luna tarkkana

Rico "Risto Raakkel"

Rico irvistelee Pasolle "Ne kaikki lumipallot on sitten MUN!"

Tässä myös videonpätkä koirien temmellyksestä: *kliks*

Samaisen vierailun loppupuolella Paso osoitti taas kerran nerokkuutensa. Oltiin menty sisälle ja talon omat koirat kuivattelivat eteisessä koiraporttien takana. Koska Pason turkki kerää ämpärikaupalla lunta, se kuivatteli kylpyhuoneessa, jotta lattia ei lainehtisi. Kun Paso pääsi pois kylpyhuoneesta, päätimme että se saa olla eri puolella portteja kuin muut, ettei (lähinnä Lunalta) tule sanomista, kun Paso ei kuitenkaan olisi malttanut rauhoittua vain makoilemaan kuten aikuiset koirat. No, hetken päästä alkoi eteisestä kuulua ärinää tyyliin "Jos et kakara häivy, mä teurastan sut" ja todettiin, että Paso on päättänyt liittyä muuhun koiraseurueeseen ja hypännyt matalamman koiraportin ylitse. Hyppäsihän se sieltä kutsusta poiskin, mutta oli hetken päästä uudelleen kaivamassa verta nenästään. Kutsuin sitä uudelleen pois kuvitellen, että se älyää taas tulla matalamman aidan yli kuten tähän asti. Mutta ei - Paso päättikin tulla suorinta tietä, joka ei toki ollut helpoin...

Edessä oli 90cm korkea koiraportti ja sen takana - ei suinkaan yksi, vaan KAKSI avonaista pyykinkuivatustelinettä. Niin eiköhän tämä järjen jättiläinen yritä hypätä koko komeuden ylitse, ilman vauhtia! Ei ihan onnistunut, vaan tämä itseluottamuksen ihmelapsi laskeutui räpiköimään keskelle ensimmäistä pyykkitelinettä. Onneksi Tuula sattui seisomaan juuri vieressä ja oli hoksottimet kohdillaan, joten hän tyynen rauhallisesti nosti Pason niskavilloista pois pyykkitelineestä.

Säikähtikö Paso? Vielä mitä! Se juoksi tosi itsetyytyväisen näköisenä mun luokse kertomaan, että "Kato äiti, mä tulin tosta suoraan, enks ollu pätevä?!!" xD Aika vähän me naurettiin sille. Vaikka tyytyväinen pitää olla, että ainoa joka kärsi välikohtauksesta minkäänlaisia vammoja, oli pyykkiteline...

Että semmoinen urotyö tällä kertaa.

Paso on myös jatkanut puutarhurin uraansa. Syksyllähän se kaivoi koko meidän nurmikon kuopille ja söi kirsikkapuun taimen. Nyt lumien tultua ylettääkin kätevästi karsimaan myös suurempien pihapuiden oksia! Sireeni ja pihlaja ovat jo saaneet uuden muotoilun ja vaahteraa on aloiteltu. Niin, ja titilintujen ja tunatulppujen (Ronjan ilmaisut talitinteille ja punatulkuille) talipallo on askarreltu irti puusta. Arvatkaa onko Paso enää yksikseen pihalla, etenkin kun se koiraporttien lisäksi nykyään ylittää iloisesti myös meidän pihan aidat... Vaikka tyytyväinen pitää taas kerran olla siihen, että tihutyöt tehdään kuitenkin pihalla eikä sisällä!

Talvi-ilotteluja

2012-01-17T14:10:00.002+02:00

Kuvat (klikkaa suuremmiksi) kertokoot tällä kertaa viimeisimmät kuulumiset:

No tuletko sä?

Mä tuun sitte sinne!

Otan tästä tän kepin...

Sitte on hyvä säntäillä!

Ees...

... ja taas.

Ja ees taas!

Ai mitä? Mitenkä niin näytän älykkäälle? Tietty näytän!

Mennään jo taas!

Aina ei tarvi yksin säntäillä. Eilen käytiin taas treffeillä ihqun Friidan kanssa. Jaana sai aika huippuja kuvia kaverusten viiletyksestä, niitä löytyy taas klikkauksen takaa! :) Kyseinen lenkki kesti kaksi tuntia kaikkinensa, josta puolitoista oli silkkaa matalalentoa lumihangessa. Siitä huolimatta Pasolla riitti virtaa vielä kotipihalla tappaa vinkukanaa ja noin puolen tunnin huilin jälkeen alkoi olohuoneessa jonglööraus tennispallolla... Mistä tuo ehtymätön energia kumpuaa ja voisiko siitä osan edes siirtää vaikka omaan käyttöön, esim. kotitöitä varten?!? :D

Agia ja tokoakin ollaan treenailtu ja molemmissa edistystä tapahtuu. :) Yritän saada agi- ja tokopäivityksiäkin vielä joskus eetteriin! Jotenkin vaan tuota aikaa on pienimmän perheenjäsenen liityttyä ruokakuntaan vieläkin vähemmän kuin ennen. Ja se aika mitä on (ja jaksaminen) tulee mielummin käytettyä yllä kuvatun elohiiren aktivoimiseen kuin blogipäivityksiin... ;)

Paso 8,5kk

2012-01-02T14:24:00.000+02:00

Painoa tasan 20kg, korkeutta n. 51cm.

Ei nyt ihan tyylipuhdas poseerauskuva, mutta saapi kelvata tähän hätään, kyllä siitä suunilleen näkee miltä se nyt näyttää.. Kuva otettu 1.1.2012, kameran takana Timo.

Joulunajan touhuja

2011-12-30T21:09:00.000+02:00

Blogi on elänyt hiljaiseloa, mutta me emme! Tai no... ei nyt mitään kovin suureellista ja mullistavaa olla puuhattu, mutta kaikenlaista pientä kivaa kuitenkin.

Lenkkeilty ensinnäkin mahdollisimman ahkerasti. Jotta Paso saisi purkaa energiaa (ja harjoitella, että miten se luoksetulo taas sujuikaan ja pitikö täällä pysyä porukan mukana vai saiko lähteä omille teilleen...) ja jotta emäntä voisi alkaa hiljalleen kunnonkohotuksen mammalomailun jälkeen. Säät ovat edelleen kuin syyskuussa ja lenkkeily metsissä on melkoisen rapaista touhua, mutta sehän ei vesikoiraa haittaa ja onneksi meille ihmisille on goreteksit sun muut keksitty!

Uimareissu joulukuussa - mikä jottei!

Kieli poskella viiletetään niin, ettei kamera pysy vauhdissa millään...

... joten tämän parempia otoksia ei kertakaikkiaan irtoa. Nämä kuvat kuitenkin todistavat, että ainakin kerran on joulukuun aikana paistanut aurinkokin, vaikka tuntuukin että lähinnä vedenpaisumus on tulossa kun koko ajan sataa.

liikkuvaa kuvaa

Jouluaaton aattona oli jopa vähän maa valkoisena. Tässä meidän lenkkeilymaisemia.

Ja Paso, 8,5kk taikaviitassaan!

Jaa mää vai?

Sisälläkin riittää ohjelmaa, kun pitää paitsi vahtia emäntää ja Pyry-vauvaa, myös leikittää isosiskoa. Kyllä taas on tullut monta kertaa todettua, että täyspäisempää koiraa saa hakea ja Paso on täydellinen lapsiperhekoira! Se kestää kärsivällisesti kaikenlaisen melun ja hälyn ympärillä, sietää Ronjan hellimiset ja "hellimiset", ei pane pahakseen vaikka saa välillä päiväuniseuraa omaan petiinsä tai että leluja ja puruluita kaivetaan suusta kesken kaiken. Ja se jaksaa aina innostua leikkimään Ronjan kanssa. <3

Silloin kun on sattunut niin onnekkaasti, että molemmat kaksijalkaiset lapset ovat nukkuneet yhtä aikaa, on Paso päässyt pihalle kotitokoilemaan. Perusasennot ja askelsiirtymät sujuvat jo tosi hienosti, samoin luoksetulo (ja paikallaolo). Maahanmeno paranee koko ajan, joskin säännöllisesti pitää kokeilla, että riittäiskö pelkkä niiaus... ;) Myös liikkeestä seisomista on harjoiteltu edelleen ja sekin kyllä paranee, kun vaan maltti riittäis pysyä pysähdyksissä. Nyt on otettu harjoitteluun myös nouto ja erityisesti noutokapulan pitäminen ja luovuttaminen. Pitäminen on Pason mielestä tosi typerää touhua, mutta mielellään se kuitenkin kapulaa kantaa ja noutaa. Viimeksi aloin myös hieman harjoitella hihnan kanssa perusasentoja ja seuraamista, kun alokasluokassa on se kytkettynä seuraaminen. Hihna sekoitti komeasti meidän molempien pasmat, joten harjoitusta tosiaan tarvitaan!

Agilitya tietenkään unohtamatta! Hallilla ollaan käyty nyt suunilleen kerran viikossa. Kontaktien harjoittelu jatkuu ahkerasti, nyt on alettu harjoitella itsenäistä suoritusta niin, että minä en seuraakaan mukana. Aluksi yritimme jättää namin targetille, mutta Paso ei malttanut tarpeeksi jarrutella pysyäkseen kontaktilla ja kun namin sai joka tapauksessa niin mitäpä sitä yrittämäänkään... Nyt sitten on Johanna toiminut "targetina" ja palkannut oikeista suorituksista. Yritämme jatkossa sitten hiljalleen siirtyä targettiin. Hyppysuorat ja putket on vaihdettu parin hypyn + putken kuvioihin, joissa nyt vain suoraan paahtamisen sijaan pitäisikin vähän seurata ohjaustakin. Hieman oli Pason hankala aluksi ymmärtää, että akka juokseekin yhtäkkiä mukana! Se innostui moisesta niin, että jäi esteet suorittamatta... xD Keinua on tehty ja pussi alkaa olla hallinnassa. Uutena on nyt aloitettu pujottelun harjoittelu verkoilla. Ja varmaan pitäisi seuraavaksi alkaa harjoitella sitten rengasta ja ehkäpä pöytääkin (jolla on käyty muutaman kerran).

Lisäksi Paso on sitten ollut treffeillä Friidan kanssa (löytyy video Pason ja Friidan temmellyksestä) ja agilityreissujen ohella sitten leikkinyt Tappisten ja Ricon kanssa.

Tämmöistä meillä. Nyt suunnataan kuono kohti tulevaa vuotta ja sen haasteita! :)

Hyvän joulun toivotukset!

2011-12-23T21:35:00.000+02:00

Uusi tulokas

2011-12-17T22:53:00.000+02:00

Mulla on ollu tooooooosi tylsää. Siis ihan SUPER tooooooooosi tyyyyylsääääää........... Ja toi meillä asuva äkäisempi akka (=emäntä?) on ollu jossain poissa ihan sikapitkään, ja sit mulla ei oo ollu mitään teksää.

Ja nyt meille tuli tämmöinen:

Mä yritän kauheesti nyt pitää vahtia, mut toi äkäinen tuli kanssa takas kotiin, joten se vähän häiritsee mun vahtitoimintoja, ku SE haluis olla vartiopäällikkö. Mut ei se oikeen varmaan kuitenkaan kerkeis, joten mä sit kuitenkin vähän vahtaan aina ku sen silmä välttää...

Niin siis ton tulokkaan takia mä kuulemma en oo päässy viime viikkoina oikein treenailemaan tai mihinkään, paitsi isännän kanssa lenkille. Mut nyt mä oon back in business - tänään pääsin aksaamaan ja huomennakin kuulemmma! Jeee!!!

t. Paso

Pätevä Paso!

2011-11-27T21:27:00.000+02:00

Eilen oli vuorossa pentuagility. Aiheina pussi, puomi ja takaakierto.

Pussi ja puomihan Pasolle olivat jo ihan tuttuja juttuja. Tai no, pussia Paso oli mennyt yhden kerran aikaisemmin, mutta hyvin jätkä muisti sen ja hujahti läpi niin että suhaus vaan kävi. Ekalla kerralla pidettiin kymmenisen senttiä pussin suuta raollaan, sitten mentiin ihan normaalisti ja hienosti sujui!
Puomilla Eija katsoi meidän kontakteja. Kun viimeksi Johannan kanssa kokeiltiin ottaa targetti puomin päähän, että Paso alkaisi edetä itsenäisemmin eikä aina tarvitsisi minua viereen (eli ei jäisi puoliväliin alastuloa odottamaan että paksukainen pyllertää paikalle...) mutta ahne kakara lähti sitten etenemään niin vauhdilla, ettei enää pystynyt eikä kyennyt yrityksistä huolimatta pysähtymään 2on2off - asentoon... Sama homma, kun yritettiin että Johanna palkkaa... Eija totesi, että Paso on oppinut "ota"-käskyyn / liikkeeseen kuuluvaksi sen, että minä käännyn siihen sen eteen. Eli sitä aletaan nyt opetella pois niin, että en vaan enää käänny, vaan palkkaan sivulta ja sitten kun tämä sujuu, alan pikkuhiljaa jäädä kauemmas ja kauemmas. Nopsaan Paso hoksasi kupletin uuden juonen, tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin! :)

Takaakiertoa harjoiteltiin laittamalla nami esteen siivekkeen taakse, lähettämällä koira sinne ja sitten kutsumalla hypyn ylitse. Pari ekaa kertaa Paso jäi siivekkeen taakse haistelemaan ja etsimään lisää nakkeja ja vaati kovasti houkuttelua tullakseen taas mun luokse. Mutta kun otin patukan esiin, niin johan tuli, ja seuraavalla kerralla kiersi siivekkeen "takaa"-käskyllä kuin vanha tekijä konsanaan. Ja nakit sai jäädä ihan rauhassa siivekkeen taakse, kun pikku piraija iski patukkaan kiinni! :D Toiselta puolelta ei tarvinnutkaan sitten kuin näyttää että tuosta, niin onnistui suoraan. Eli kerralla oppi Pasanen takaakierron! :)

Lopuksi, kun aikaa ja intoa kerran oli (ja kun nuo esteet Pasolle olivat oikeastaan jo vanhan kertausta) tehtiin vielä hyppy-putki-hyppy sarjaa niin, että lähetettiin takaakierrolla ekalle hypylle, koira U-putkeen ja sama hyppy takaisinpäin. Hyvin meni kumpaiseltakin puolelta ja onnistui myös takaaleikkaus putkella. :)

Tänään sitten olin Pason kanssa kahdestaan hallilla. Oli muuten melkoisen aavemaista, kun ulkona raivosi syksyn pahin myrsky ja sisällä hallissa pimeää, vettä tippuvaa ja rymisevää... No, pimeys onneksi hoitui sytyttämällä valot ja kun keskityttiin tekemiseen, ei räminät ja ryminätkään enää niin haitanneet.

Tehtiin eilisen kertauksena takaakierto + putki yhdistelmää, pari kertaa Aa-estettä (koska Paso päätti niin... joten ajattelin sitten, että tehdään nyt jokunen kerta ihan oikein ja hallitustikin...) ja muutaman kerran myös puomia. Tauon (joka Pason mielestä oli ihan silkkaa turhuutta) jälkeen sitten vielä hyppy-hyppy-Uputki ja samat kaksi hyppyä takaisin. Tein tällä kertaa niin, että jätin hyppyjen taakse odottamaan ja menin kutsumaan + ohjasin aina putken jompaan kumpaan päähän. Tosi hyvin Paso malttoi odottaa lähtölupaa ja hienosti seurasi ohjausta. Putken jälkeen heitin pallon hyppyjen yli ja saatiin samaan syssyyn etenemisharjoitus. Pari kertaa Paso yritti vilahtaa putkesta paluuhyppyjen ohi, mutta vähän napakammalla ja selkeämmällä ohjauksella meni hienosti nekin.

Lisäksi vähän tokoiltiin, perusasentoja, askelsiirtymiä ja käännöksiä (käännös vasemmalle oli selvästi hautunut Pason päässä sitten viime kerran ja teki sen tosi hienosti!). Lisäksi tehtiin paikallamakuun alkeita. Olipa muuten vaikeeta Pason malttaa pysyä kyynerpäät maassa odottamassa sitä nakkia! Jouduttiin melkein vähän neuvottelemaan, ennenkuin uskoi, etten tosiaankaanhalua että se pomppii ylös ja alas! :D

7kk ja toko sujuu kuin tanssi vain

2011-11-23T21:00:00.001+02:00

Paso, 7kk painaa tasan 20kg ja on 48,5cm korkea. Ihan kunnon virallista potrettia ei ole, mutta kai tästäkin suunilleen näkee?

Kuva on eiliseltä, kun meillä oli Jaanan ja portugeesineitosten kanssa tokotreenitreffit. Ensin tietenkin piti koirien päästä rällästämään. Pasolla meinasi mennä vähän pupu pöksyyn kun tuliset portugalittaret vähän pistivät pikkupoikaa ojennukseen. Mutta pian oli hauskat riekkuleikit pystyssä koko poppoolla, kunhan Pasoa oli ensin vähän neitosten toimesta pyöritelty kivituhkassa ihan vain että tietää sitten paikkansa. ;) Kuvia ja pari videonpätkää löytyy taas Saagalandiasta. Etenkin kuvat on tosi upeita, kannattaa tsekata! Myös kaikki tämän päivityksen kuvat ja videot ovat Jaanan käsialaa, hänelle taas kerran kiitos kaunis. :)

Riekkumisen jälkeen oli aika keskittyä työntekoon. Jaana on ystävällisesti lupautunut meidän kotikoutsiksi tokoilun saralla. On hyvä saada joku katsomaan, miltä meidän tekeminen näyttää ja vielä parempi saada ihminen, joka tosiaan antaa palautetta ja hyviä vinkkejä, eikä vaan turhanpäiten kehu! :)

Ensin tehtiin Pason kanssa perusasentoja:

Olen ollut oikeassa, eli Jaanankin mukaan Paso tosiaan helposti jää vähän vinoon niin, että pylly jää liikaa oikealle, mun selän taakse. Paso tavallaan vähän kiertyy mun jalan ympäri. Jaana laittoi meidät tekemään yhden askelen siirtymiä oikealle ja vasemmalle sekä paikallaan käännöksiä. Eipä ollut ennen tehty, mutta hienosti Paso työskenteli ja pysyi oikealla paikalla. Ja nakkia sateli oikeista perusasennoista. :) Jaana myös vinkkasi minulle uudet askelmerkit (kun tietenkin automaattisesti teen niin kuin olen tottunut Ässän kanssa tekemään, eikä se välttämättä ole paras Pason kanssa... Aiemmin siis käännyin vasemmalle vasen jalka edellä, nyt opetellaan tuommoista ristiaskelta oikea jalka edellä ja autetaan aluksi koiraa kädellä ohjaten. Paso älysi tämän käännöksen noin sata prosenttia paremmin kuin mun vanhan yritelmän!) Niitä kuvioita harjoitellessa tuli näinkin tanssillisia otoksia:

Eli homma sujuu kuin tanssi konsanaan! :D

Aikaisemmin aloin seuraamista harjoitella Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi - kirjan ohjeen mukaan näin. Lopetin kuitenkin parin yrityksen jälkeen, koska vaikka kuinka yritin, en saanut Pasoa kulkemaan suoraan, vaan koko ajan oli tunne, että takapää kääntyi vasemmalle (tai oikealle...) Jaana ja video vahvistivat epäilyn. Päätimme siis jättää ko. homman sikseen ja alkaa tehdä vain noita perusasentoja ja askelsiirtymiä. Siitä sitten hiljalleen edetään usemapaan askeleeseen.

Luoksetulo me jo osataan! :)

Lisäksi harjoiteltiin taas seisomaan pysähdyksiä ja vähän maahanmenoja. Niissä pitääkin ilmeisesti vähän peruuttaa vielä alkeisiin ja olohuoneen matolla harjoitella oikeaa tekniikkaa, Jaanan tarkka silmä huomasi, että Pason pylly jää aavistuksen ilmaan! Ja sitten tehtiin Pason elämän ensimmäinen paikallaolo häiriökoiran kanssa, kun Friida tuli Pason kaveriksi tekemään paikallamakuuta. Paso teki kylläkin istuen, kun makuuta ei ole vielä oikeastaan harjoiteltu, mutta hyvin kesti kakaran kantti vaikka tyttöystävä makasi vieressä. Ja sattuipa kentän vierellä kulkevaa junanrataa kolistelemaan vielä junakin. Pason silmät laajeni hellanrenkaiksi ja se katsoi minua vähän tyrmistyneenä, mutta istua napotti aloillaan kuitenkin! Hieno ukkeli! :)

Kyllä mun tulevaisuuden agitykistä siis tokokoirakin tulee. Aika näyttää, onko salaa mielessäni asetetut tavoitteet liian korkealentoisia, mutta ainahan voi yrittää eiks niin?! Älkää siis kertoko kenellekään, mutta tavoitteena olisi ensi kesän / syksyn aikana saada tulos alokasluokasta ja vuodenvaihteeseen mennessä ykköstulos.

Tokoa ja agia. Ja uhmaa...

2011-11-19T22:23:00.010+02:00

Torstai oli tokoa, ja taidettiinpa tokoilla perjantainakin. Ohjelmassa on vanhat tutut perusasento ja kontakti, paikallaolo (istuen), luoksetulo sekä maahanmeno. Lisäksi olen nyt ottanut mukaan seisomaan pysähtymisen ja paikallaolon niin, että menen piiloon. Eli lyhyesti sanottuna meillä tehdään tällä hetkellä jättöjä ja perusasentoa.

Perusasento on Pasolla jo aika hyvin hallinnassa. Hetkittäin tuppaa tulemaan vinoon niin, että pylly jää mun kantapäiden taakse, se tavallaan "kiertyy" mun jalan ympäri. Ja kun en sitä tahdo nähdä mahan takaa kun se on oikeassa paikassa, olen piirtänyt hiekkaan apuviivoiksi ikäänkuin T-kirjaimen. Tavoite on siis, että ollaan rinta rinnan varpaat T:n vaakaviivalla ja pystyviiva jää meidän väliin. Tästä ainakin saan helposti aina varmistettua oliko asento suora, ja on se parantunutkin! :) Jos ihan vinoon jää taakse, pökkään hellästi kantapäällä pyllyyn, niin korjaantuu kyllä. Ihan sivulletulon lisäksi olen tehnyt Mujusen kirjasta nappaamaani harjoitusta, jossa koira istuu perusasennossa ja sille toistetaan "sivu" ja palkataan monta kertaa peräkkäin. Ideana on vahvistaa oikeaa paikkaa ja katsekontaktia ohjaajaan. Helppoa nannaa miettii varmaan Paso! :D

Paikallaolo on jo minusta tosi hyvässä kuosissa. Lähinnä silloin, jos huolimattomasti jätän tai sanon käskyn, saattaa Paso lähteäkin mukaan, mutta jos se jää niin sitten kyllä pysyykin vaikka menisin kauaskin tai hetkeksi nurkan taakse piiloonkin. Kohta aletaan harjoitella sitten ihan paikallamakuuta, kun tähän asti on lähinnä istuskeltu. ;)

Luoksetuloa pähkäilin tässä joku aika sitten, kun Paso aina juoksi monta metriä ohi minusta. Ratkaisin ongelman toistaiseksi niin, että olen tehnyt luoksetuloja lyhyemmällä matkalla. Eli vain sen verran matkaa, että Paso ehtii laukalle, mutta ei ehdi kiihdyttää täyteen vauhtiin. Näin ei tule ohijuoksuja, vaan pääsen palkkaamaan oikeasta suorituksesta.

Maahanmeno on ollut vähän turhan vähällä harjoittelulla, kun laiskuuttani en viitsisi enää mahan kanssa kauheasti kyykistellä... Mutta kyllä käsky selvästi on jätkällä mielessä, sen noudattaminen ei vaan ole ihan niin sukkelaa kuin toivoisin, mutta treenaamme nopeutta kunhan päästään masusta eroon! Nyt olenkin keskittynyt käskyn kestoon, ja siihen, että pystyn jättämään Pason makaamaan ja palaamaan sen luokse ilman että se pomppaa ylös (vaikeaa!!). Eli paikallamakuun alkeita.

Eilen otettiin sitten "uutena" liikkeenä pysähdyksiä seisomaan. Näitähän on siis tehty yhden kerran aikaisemmin alkusyksystä pentukurssilla. Mutta nopeasti Paso hoksasi (tai muisti) kupletin juonen. "Seiso"-käskyhän on kyllä tuttu näyttelyseisomisesta ja päädyin käyttämään samaa käskyä, sillä toivottu lopputuloshan molemmissa on ihan sama - koira pysähtyy ja pysyy niillä jalansijoillaan kunnes toisin sanotaan. Pysähtyminen sujuu (ellei satu tarjoamaan maahanmenoa mitä on treenattu enemmän) mutta paikoillaan pysyminen tuotti vähän tuskaa. Eli malttia harjoitellaan tässäkin.

Tänään olikin sitten vuorossa agilitytreenit. Aloitimme Pason kanssa agilityn alkeispentukurssilla. Tosin kurssi on Pasolle vähän turhan alkeis, kun muut siellä eivät ole suunilleen esteitä nähneetkään ja Pasohan on kesästä asti tehnyt yhtä sun toista. Mutta toisaalta ohjaajat on tosi hyvin osanneet eriyttää ja antaa meidän sitten tehdä vähän omanlaisia juttuja ja Pasolle tekee tosi hyvää olla hallilla niin, että siellä on muita ja etenkin vieraita koiria. Tänään mentiin Pason kanssa vauhtirallitusta putki-putki-putki-kuviolla, tehtiin kontakteja puomilla ja pari kertaa koko puomikin ja lisäksi etenemistä parilla hypyllä sekä muurilla. Niin, ja harjoiteltiin valssausta kahdella hypyllä. Hyvin paksukainenkin vielä valssasi ja Paso seurasi ohjausta kuin pätevämpikin agikoira, vaikkei sen kanssa muuta olla aiemmin tehty kuin suoraa etenemistä poispäin ohjaajasta! :) Ainiin.. ja tiistaina kun olin agitreenejä vetämässä, oli Paso mukana hallilla (putkea, hyppysuoria, kontaktia, pussi esiteltiin ekaa kertaa - no problemos) ja vapaana juoksennellessaan sitten huitaisi keinulle ja ennen kuin ehdin mitään tehdä, oli suorittanut koko keinun. Vähän se vilkaisi taakse että "jahas, sellainen vekotin?!" - ja juoksi takaisin ylösmenokontaktille! :D No, tehtiin sitten keinua jokunen kerta vähän hallitumminkin, kun jätkä kerran itse päätti sen ottaa harjoitusohjelmaansa... ;) Tänään karkasi taas omineen keinulle ja suoritti sen ihan oikein alusta loppuun. Rohkea kakara!

Eli harrastusrintamalla edetään hienosti ja Paso on suorastaan liikuttavan innokas kaikesta mitä sen kanssa tehdään. <3

Ja se uhmaosio... Äidin pikkupoika luulee ilmeisesti jo olevansa isopoika. Ainakin siitä päätellen, miten tanassa häntä on välillä lenkillä ja miten maanvaiva se välillä on kotona. Se haluaisi kauheasti koko ajan vahtia minua (lue: olla korkeintaan 30cm:n päässä, mieluummin kiinni minussa), kulkea perässä ja haukkua ja pöhkiä kaiken, mikä ikkunan takana liikkuu. Siis putoavista lehdistä ja talitinteistä alkaen. HIEMAN rasittavaa.

Jaa mää vai?

Sisällä suoritetuista haukkumisyrityksistä joutuu kyllä aika äkkiä ns. "ulkoruokintaan", etenkin Ronjan päiväuniaikaan... Näissä kuvissa tosin wannabe-vartiopäällikkö on ulkona vain odottamassa tassupesuvuoroa, mutta ihan yhtä lailla naama pitkänä siellä odotetaan. :D

Eiks oo muuten hieno heijastinliivi, tein sen aivan itse! :D

Miks mua AINA sorretaan ja rajoitetaan??

No osa menee varmaan mörköilynkin piikkiin ja osa purkamattoman energian, kun ihan joka päivä ei ikävä kyllä hurjia treenisessioita ehditä ainakaan heti aamusta ottamaan. Mutta osa on myös ihan silkkaa vaivihkaista silmille hyppimistä. Niinkuin nyt sellainen, että pitää tulla viereen istumaan ja muka "vahingossa" asettuu niin, että astuu mun varpaille. Tai että pitää matolla makoillessa alkaa kovasti venytellä ja taas "vahingossa" tulla potkineeksi minua. jne... No, lähdöt saa joka kerta, kun tuollaista yrittää. Uutena repertuaariin on nyt tullut vinkuminen ja muu sähläys ja ölinä kun ollaan ulos lähdössä (se kun ei tuon 2,5-vuotiaan kanssa suju ihan hetkessä tähän aikaan vuodesta). Kauhean vaikean mahdotonta pysyä siellä omalla paikalla, minne on käsketty. Tai ainakaan pysyä siellä hiljaa. No, jokunen ulkoilu on jäänytkin Pasolta sitten väliin, kun ei ole osannut järkevästi käyttäytyä. Josko elämä opettaisi. ;) Ja yksin jäädessä pitää nyt sitten yhtäkkiä kauheasti protestoida, vaikka aiemmin ei ongelmaa ole ollut. Kimeitä haukahduksia ja vouVOuVOUUUmouMOUöynnn... kuuluu oven takaa. Onneksi ei ole ainakaan vielä keksinyt tuhoja tehdä ja mölinätkin loppuu muutamassa minuutissa yleensä, mutta näillä tempuilla Paso on kuitenkin hankkinut itselleen melkoisen "viileät" oltavat kotioloissa. Ylimääräisiä rapsutuksia, lällytyksiä tai leikkituokioita ei treenien lisäksi heru ja makuuhuoneesta se on saanut lähdöt kokonaan. Oma vika, mutta joskos se nöyryys vielä löytyisi orastavan teininkin aivoihin. ;)

... mutta kaikesta huolimatta, on se ihan kultakimpale siinä kaikista tärkeimmässä tehtävässään, eli perhekoiran virassa:

Joku koira voisi vaikka vähän pahastua, kun kesken päiväunien saa tälläistä seuraa. Tai kun muksu tulee ja kiskoo lelut suusta... Mutta ei tämä. <3
(Ja kyllä, meillä on säännöt että nukkuvan koiran petiin ei mennä, mutta ihan aina ei tuo sääntö muistu mieleen eikä kaikkea ehdi koko ajan huomata. Siksi tuo onkin niin kullan arvoista, että koiralla on päänuppi järjestyksessä.)

Ihku Friida!

2011-11-08T22:28:00.000+02:00

Tänään käytiin taas lenkkitreffeillä ihanaisen Friidan kanssa. Käytän taas kerran röyhkeästi hyväkseni Jaanan päivitystä. Aluksi vähän pentukuumen nostatusta kaikille, jotka vielä ovat vailla omaa vesipetoa, sitten Pason ja Friidan rälläyskuvia.

Kiitos Jaana ja Friida seurasta ja kuvista! :)

* Friidalandia *

Tokoilua

2011-11-04T21:56:00.000+02:00

Allekirjoittanut jäi äippälomalle, joten nyt on pikkuisen enemmän aikaa ja hurjan paljon enemmän energiaa puuhata Pason(kin) kanssa. Ja myöpä aloitettiin oikein tokon tehotreenaus! Kaivoin jopa Salme Mujusen "Tie tottelevaisuusvalioksi" - kirjan taas esiin ja sain kuin sainkin uusia idiksiäkin ja selvennyksiä omiin aatoksiin. :)

Nyt on viikon päivät treenailtu joka päivä pikkuisen. Tehotreenissä tällä hetkellä on perusasento ja niiden rinnalla sitten luoksetulo, paikallaolo ja maahanmeno.

Perusasentotreenejä on nyt tehty paaaaaaljon, tavoitteena tietenkin se täydellinen perusasento. ;) Ja Paso hakeutuukin perusasentoon jo ihan itse heti, kun aavistaa että namia voisi olla saatavilla. Meikäläisen maha asettaa pikkuisen haastetta, mutta avuksi olen nyt piirtänyt viivan maahan, että varmasti näen ovatko Pason varpaat samalla kohtaa omieni kanssa. Ja palkkausta tietenkin vain prikulleen oikealta kohdalta ja katsekontaktista, Paso istuu perusasennossa, minä sanon "sivu" ja palkkaan kun katsoo minuun ja tätä sitten toistetaan sarjoina. Välillä vapautus ja taas uudelleen hieman paikkaa vaihtaen. Käsimerkin olen saanut jo melkein kokonaan häivytettyä, lähinnä pitää vasen käsi olla näyttämässä vielä hieman oikeaa kohtaa, jos ei ole, Paso jää vinoon tai tarjoaa maahanmenoa.

Paikallaoloa on treenailtu lähinnä paikalla istumisena, nyt muutaman kerran jopa niin, että olen mennyt ihan pikku hetkeksi nurkan taakse piiloon ja sieltä palannut heti palkkaamaan. Samoin saan kävellä koiran editse, ympäri, taakse yms. ja hyppiä ja pomppiakin paikallaolon siitä häiriintymättä. Ja Ronja voi heitellä kuonon edessä palloja tai heilutella patukoita. ;) Tässä ei ole oikeastaan siis mitään ongelmia. Kerran on harjoiteltu jo paikalla makaamistakin, sekin muuten ihan ok, mutta Paso tahtoo pompata aina istualleen kun palaan takaisin sen vierelle - tätä harjoitellaan siis lisää jatkossa!

Luoksetulo suoraan perusasentoon on hallinnassa, ainoa "ongelma" on valtava vauhti ja into - Paso yleensä juoksee 1-5 metriä mun ohitse ennen kuin kääntyy ja palaa perusasentoon... Matkalla sitten välillä pitää vielä lisäksi mun kohdalla loikata korkea pomppu ja tökätä mua nenällä. Heh. :D Mutta menköön nuoruuden innostuksen piikkiin, josko tuo tuosta rauhoittuisi. Jonkun verran olen tehnyt luoksetuloja myös selkä seinää tai aitaa vasten, mutta Salme Mujunen kirjassaan oli sitä mieltä, ettei tämmöiseistä apukonsteista lopulta ole harjoittelussa hyötyä, vaan ongelma palaa heti kun apukonsti jätetään pois... Tiedä sitten häntä?

Maahanmeno on sellaisessa vaiheessa, että Paso osaa käskyn ja menee enimmät kerrat maahan myös oikealla tekniikalla eli siis valumatta eteenpäin, "niiaten" eikä myöskään enää lösähdä lonkkalepoon, kuten alussa tosi usein. Mutta aika selkeä käsiapu vielä tarvitaan, koska ahne teini ei haluaisi mennä alaspäin jos namikäsi pysyy ylhäällä! :D Vähän on tehty myös nopeita maahanmenoja liikkeestä niin, että Paso kulkee mun mukana ja vauhdista käsken maahan palkaten vain riittävän nopeat ja oikeatekniikkaiset, muuten jatketaan suoraan matkaa. Hyvin sujuu, jos paksukainen vaan jaksaa kumarrella... ;) Tänään alettiin sitten harjoitella pikkuisen myös kestoa, eli että siellä maassa pitäis pysyäkin kunnes toisin sanotaan. Melkoinen jojo-ilmiö saatiinkin aikaan! :D Mut eiköhän sekin sieltä pian opita!

Seuraavaksi aletaan varmaan harjoitella seisomista ja vaikka sitten tunnistusnoudon alkeita. Seuraamista en halua alkaa yksikseni treenailla, vaan kaipaisin siihen jotakuta katsomaan, että koira varmasti pysyy oikealla paikalla ja etäisyydellä yms. Ja sitä sitten varmaan tehdään, kun tästä mahasta päästään, että edes näen koiran... En nimittäin halua tehdä samaa virhettä kuin Ässän kanssa, että seuraamisen alkeisopetus oli vähän sinnepäin - sitä sitten korjailtiin koko koiran elinikä, eikä siitä koskaan oikein tullut lopulta hyvää.

Tämmöttisiä meillä. Lisäksi käydään melkein päivittäin metsälenkillä, missä Paso saa urveltaa vapaana minkä kintuista pääsee. Ja sehän urveltaa! Näiden toimien myötä Pason rasittavuusaste on viime päivinä hieman laskenut täällä kotosalla. ;) Niin se energia vaan purkautuu, etenkin tuohon aivo-osaston käyttöön! :)

Annetaan kuvien puhua tällä kertaa

2011-10-26T21:17:00.000+03:00

... satumetsätunnelmin, kaunista syksyä kaikille lukijoille! :)

Puoli vuotta mittarissa!

2011-10-25T09:13:00.000+03:00

Varsinainen puolivuotispäivä meni jo ohikin, mutta saman kuukauden puolella sentään vielä ollaan... ;)

Pason yleisimpiä kutsumanimiä perheessämme tällä hetkellä on Paskiainen, Palliaivo ja Pällinpää. Arvatkaa miksi? :D Mörkö- / murkkuikä on ilonamme! Mitään, toistan MITÄÄN asiaa ei voi jättää kyseenalaistamatta. Ihan sama, vaikka ne olisi osattu jo kesästä saakka vaikka miten hyvin... Eikä Pasolle tosiaankaan riitä yksi tai kaksi vakuutusta, että kyllä ne jutut tosiaan on edelleen niin...

Viime päivinä on neuvoteltu mm. seuraavista aiheista "Saiko Paso tulla Ronjan huoneeseen? Entä jos ei koko Paso, niin puolet Pasosta, tai etutassut, tai pelkkä kuono, tai vaikka häntä?"

"Saiko Paso kerjätä ruokapöydän vieressä vai pitikö olla eteisessä? Entä nyt, tai nyt, tai joko nyt? Nyt varmaan ainakin? Ja pitääkö tosiaan KOKO Pason olla eteisessä, vai riittäisikö takatassut? Tai jos tulisi tuolta toista kautta, kai silloin voi kerjätä pöydän vieressä? Tai ainakin silloin varmaan tämä sääntö ei päde, jos on vieraita?"

"Annetaanko kynnet leikata nätisti, vai kannattaisikohan yrittää vinkua, inistä, kiskoa tassuja pois, heittäytyä selälleen ja kiljua tosi kovaa?"

... ja niin edelleen ja niin edelleen... Ja joka kerta Paso näyttää yhtä hämmästyneelle, kun kokeilut eivät tuota toivottua tulosta... Miten VOI olla, että häntä näin tässä komennetaan ja kaltoin kohdellaan?? Ja n. 30 sekunttia sen jälkeen Paso onkin jo vakuuttunut, ettei se komento itse asiassa varmaankaan ollut ollenkaan hänen korkeudelleen tarkoitettu, vaan jollekulle ihan muulle, joten HÄN voi kyllä tehdä niin kuin oli koko ajan aikonutkin...

Puolivuotislahjaksi Paso sai uuden Duudsons-henkisen pannan:

Näkyy tässä kuvassa kyllä vähän huonosti, mutta parempaakaan ei ollut nyt tähän hätään... Kuva on meidän agihallin ulkopuolelta. Yritettiin eilen käydä aksaamassa, mutta mulla olikin väärä avain, joten tehtiin sitten oikein tehokas tokotreeni tuossa nurmikolla. Luoksetuloa, perusasentoa, seuraamisen alkeita ja maahanmenoa. Paso olis tosi pätevä, mie vaan tarvisin varmaan jonkun vähän katsomaan perään välillä...

Tänään Pasolla oli sitten huoltopäivä. Ensin aamulla hypättiin autoon ja huristeltiin Kaipiaisiin, Purhon Mirkan käsittelyyn. Ja hyvä kun huristeltiin. Autokolarin jäljiltä selkärangasta löytyi 3 nikamalukkoa (lapojen välistä, siitä vajaa 10cm taaksepäin ja sitten yksi vielä taaempaa, lantion tienoilta). Nyt on lukot auki ja palikat paikallaan taas, joten kyllä kelpaa rellestää! :) Arpikudosta / kireyttä löytyi vasemman rintalihaksen ihan reunasta. Tämä on kuulemma hyvä uutinen, että se pahin tälli on tullut ilmeisesti siis rintalihakseen eikä hauikseen, joten ei tarvitse huolestua myöhemminkään hauislihaksen ja sen jänteiden kestävyydestä ja kunnosta. Ja tuo rintalihaskin oli hyvin parantunut ja Paso antoi sitä hyvin venytellä ja käsitellä. Lisäksi niska oli jumissa ja ihmekös tuo, kun tyyppi etenkin sairaslomalla kimpoili hihnassa aika huolella... Onneksi nyt on jo rauhoittunut ja useimmiten malttaa jo kulkea aika hyvin vetämättäkin. Paso sai muuten kovasti kehuja Mirkalta, oli kuulemma päivän ensimmäinen koira, jonka sai hoidettua pöydällä, vaikka aiemmat asiakkaat oli olleet aikuisia ja monta kertaa hoidossa käyneitä koiria! Paso hyppäsi pöydälle yhdestä vihjeestä eikä ollut moineskaan vaikka "hissi" lähti samantien ylöspäin!

Hieronnan jälkeen Paso otti parin tunnin huilin kotona, ja sitten lähdettiinkin iltapäiväetappiin eli parturiin. Ystäväni Johanna on meidän luottotrimmaaja, joten sinne suunnattiin. Ennen turkin ajelua otettiin vielä virallinen puolivuotispotretti - aika komia jätkä eikös!

(klikkaa isommaksi)

Parturointiakin piti tietenkin kyseenalaistaa. Paso aloitti pienellä ininällä, joka yltyi sydäntäsärkeväksi vinkumiseksi. Mutta kun kovasydämiset akat vaan silti jatkoi ajelua, muuntui vinkuminen pahastuneeksi marinaksi ja loppui lopulta. Seuraavaksi Paso kokeili, josko voisi heittääntyä jalattomaksi mun syliin tai muuten venkoilemalla päästä pois. Kerran se sitten putosikin pöydältä ja lisäksi kaksi kertaa meinasi, ennenkuin uskoi, ettei sekään auta. Lopputrimmaus menikin sitten ihan mukavasti. :D Mut kannatti kokeilla kuitenkin?!

Nyt kotosalla on nahkarotta. Meinaako koiran tämmöinen sijoittuminen sitä, että ruokakuppi kaipaisi täytettä, että lattia on liian kylmä makoiluun vai että pylly patterissa on lämpimämpää? Vai kaikkia niitä yhdessä?

Puuhasteluja

2011-10-17T20:24:00.001+03:00

(18.10. lisätty videolinkki tekstin keskivaiheille)

Pason peruspäivään kuuluu ulkoilua Ronjan kanssa. Useimmiten ihan kotipihalla taikka tuossa meidän takapihalta alkavassa metsässä:

Matkallisesti nämä ulkoilut eivät ole pitkiä, kun mennään Ronjan (vajaa 2,5v.) ehdoilla, mutta Paso kyllä huolehtii itsensä liikutuksesta ja monipuolisesta motoriikkaharjoittelusta säntäilemällä (päättömästi) pitkin pusikoita ja mättäitä...

Yleensä ei kauheasti poseerailla, mutta tällä kertaa päätin vähän yrittää... Aika hyvin kakarat jaksoikin pysyä paikallaan! :D

... ne on parhaat kaverit... :)

Perjantaina oli upea syksyinen sää ja minun teki mieli päästä vähän avarampiin maisemiin. Lisäksi ajattelin, että Pason olisi kiva päästä kunnolla juoksemaan ja purkamaan energiaa johonkin, missä todella on tilaa. Niinpä pyydettiin mummo mukaan apukäsiksi ja suunnattiin aivan upeaan Katariinan meripuistoon.

Siellä on valtavat nurmikentät, joilla on tilaa temmeltää.

... ja ihania lammikoita joissa lutrata...

Kaunis pieni vesiputouskin löydettiin.

Välillä voi kiipeillä kallioilla ja kanniskella keppiä.

.. ja sitten taas menoksi!

Miten tonne lammikkoon pääsisi uimaan, pohtii Paso.

Päivitetään...

2011-10-09T21:06:00.002+03:00

... nyt välillä, vaikkei mitään kovin järisyttävää kuulumista olekaan just kerrottavana.

Paso on toipunut parin viikon takaisesta tärskystä hyvin ja nopeasti. Viikon verran se ontui ja sai siis myös kipulääkettä ja liikunta oli rajoitettu minimiin, jopa pihapissalla käydessä se oli hihnassa. No tämän seurauksena alkoi sitten pikkaisen viirata päässä... ;) Viime viikonloppuna vähensin ensin kipulääkeannosta puoleen ja kun ei silti ilmaantunut ontumista, jätin kipulääkkeet kokonaan pois. Edelleen kuitenkin jatkettiin (tai yritettiin jatkaa) lepäilylinjalla.
Puolivälissä viikkoa Paso oli omasta mielestään jo täysin toipunut ja kykeni kulkemaan lähinnä hyppy-pyppy-koikka-loikkaa ylös, alas ja ympäri ämpäri huolimatta siitä, että yritin sitä pihalla käyttää noin puolen metrin remmissä... Kun se vielä yhtenä aamuna oli saanut kuningasidean hypätä meidän ruokapöydälle (jotta paremmin näkisi ikkunasta ulos mun perään), tulin siihen tulokseen, että se selkeästi on riittävän terve liikunnan lisäämiseen...

Niinpä tämä viikko on tehty hihnalenkkejä aloittaen korttelista ja hiljalleen pidentäen. Nyt viikonloppuna Paso on saanut jo vähän omassa pihassa rällästää vapaanakin. Kovasti olen kytännyt ja syynännyt liikettä, mutta kyllä se ihan puhtaasti näyttäisi liikkuvan (silloin kun vahingossa joskus hyppy-pyppy-koikka-loikka-koikkelehtimisen sijasta ravaa pari askelta). No, parin viikon päästä on sitten vielä fyssarin luona käynti ihan varmuuden vuoksi. :)

Mutta tämä hihnalenkkeilyviikko sai minut pohtimaan, mitä kaikkea Paso oikeastaan jo osaa tuon hihnakävelyn tiimoilta. Lähinnä varmaan siksi, kun jätkän ollessa lievästi sanottuna ylienerginen, se ei todellakaan ole oikein osannut mitään niistä asioista vaan lähinnä olen ulkoillut holtittomasti sinne tänne kimpoilevan karvapallon kanssa...

Mutta siis. Paso osaa jo:

* istua odottamaan lähtöä ja puojottaa itse pään pantaan.

* kulkea hihnassa vetämättä.

* pysyä tien samassa reunassa, hihnakäden puolella.

* vaihtaa puolta käskystä joko mun edestä kulkien ("vaihda") tai takaa kiertäen ("takaa").

* pysähtyä odottamaan käskystä.

* pysähtyä ja nostaa tassua niin, että saan pujotettua jalkojen väliin menneen hihnan pois kumartumatta ja käsin koskematta.

* ohittaa toiset koirakot ja muutkin vastaantulijat ilman kummoista reagointia.

* ottaa kontaktin ja tulla vierelle pyynnöstä.

* jatkaa matkaa pyynnöstä ilman että hihnaa tarvitsee kiristää.

* tarkkailla mun kävelyvauhtia ja mukautua siihen.

* kulkea rattaiden vierellä.

* odottaa rauhallisesti että matka jatkuu, kun on pysähdytty esim. suojatien eteen.

* kulkea hihnassa nätisti myös Ronjan taluttamana (kunhan minä olen lähellä)

Aika tyytyväinen olen jätkään oikeastaan. :) Etenkin, kun tuota hihnalenkkeilyä meillä noin yleensä harrastetaan toooosi vähän.

Harjoituksen alla on vielä lenkille lähtötilanne, jossa tyyppi tahtoo vinkua ja vonkua ja kerätä kierroksia siitä sekunnista alkaen, kun näkee että alan pukea Ronjaa. Rasittava tapa. Vois olla hiljaakin yhtä hyvin...

Tänään Paso oli turistina agikisoissa. Ja hyvin turistoikin. Koko illan on uni maittanut äijälle! :D

Kaikista tämän päivityksen kuvista on vastuussa rakas aviosiippani Timo. Kuvat on otettu jokunen viikko sitten, ennen onnettomuutta. Tällä kertaa (koska eivät ole meikäläisen räpsyjä) niitä todella jopa kannattaa klikata ja katsella suurempina! :)

Mittoja ja onnettomuus. :(

2011-10-01T20:42:00.001+03:00

Paso, 5,5kk, painaa huimat 18 kg ja on 45,5cm korkea. Ei enää siis mahdu medi-mittoihin, joten nyt sitten vaan pidetään peukut pystyssä, että kasvaa tuosta vielä useita senttejä ettei jäisi ihan pikkumaksiksi.

Eihän se lihava ole, ei ainakaan mun silmään näytä siltä? Kuva ei nyt kyllä ole mikään ihan kunnollinen rakennekuva, kun yksin yritin ottaa, mutta näkee siitä nyt jotain...

Tarkkasilmäiset varmaan jo huomasivat tuosta kuvasta, että Paso on narun jatkeena. Se joutui maanantaina auton töytäisemäksi, kun juoksi ihan päättömästi tielle. :( Moka oli mun, jätin sen vahtimatta noin kolmeksi sekunniksi... ja luotin, ettei se mene sinne suuntaan, kun kukaan muukaan ei mene, kun kesäkuusta asti on opetettu, ettei sinne mennä ja jos mennään niin AINA pysähdytään ja odotetaan että minä menen edeltä ja annan luvan. Vaan lapsi on lapsi ja lapsi on nopea. Onneksi, onneksi, ONNEKSI Pason suojelusenkelit olivat tarkkaavaisina, ja tuloksena oli vain kylkikosketus ja kuski oli vanhempi herra joka ajoi rauhallisesti ja jopa pysähtyi katsomaan kuinka kävi. Ja onneksi ei käynyt pahemmin ja esim. luunmurtumilta vältyttiin.

Diagnoosina oli ruhje- / lihasvamma vasemmassa lavassa. Pari päivää jätkä oli melkoisen surkeana ja kinkkaili ja uikutti. Niin, ainakin aina, kun joku oli näkemässä... lievä filmitähti tämä penneli! Nimittäin selän kun käänsi, niin se käppäili ihan muina miehinä melkein ontumatta ja kerran erehdyin jättämään sen yksin vapaana pihalle, niin johan se juoksi kissan perässä - tippaakaan ontumatta! :D Nyt vajaan viikon toipumisen jälkeen tilanne on jo paljon parempi, käynnissä Paso ei onnu enää lainkaan ja ravissakin vain vähän. Mutta liikunta on edelleen minimissä ja riehumisen välttämiseksi omassakin pihassa käydään hihnassa. Ensi viikolla sitten kunnon mukaan aletaan hiljalleen lisätä liikuntaa, ja parin viikon päässä Pasolla on sitten fyssari/hierojalle aika, että saadaan samantien jumit pois kehittyvästä lihaksistosta.

Mutta kylläpä olikin taas muistutus siitä, miten pienestä kaikki voi olla kiinni. :(

Pentuetapaaminen

2011-09-28T16:55:00.000+03:00

Jo loppukesästä kopsahti postiluukusta hieno Nalle Puh - kutsukortti, Pason nimellä tietenkin. ;) Kutsu kuului Lahden kupeeseen Orimattilaan, Mandinez S-pentueen tapaamiseen. Paikkana oli Pason siskon Shanian koti(piha) ja erinomainen paikka tapaamiseen se olikin! (linkkipalkista löytyy linkki Shanian blogiin)

Niinpä sitten lähdettiin Pasasen kanssa viime lauantaina ajelemaan kohti Lahtea. Pason mielestä moinen piiiiiitkä automatka oli ihan täyttä typeryyttä, ja se jokusen kerran yrittikin kritisoida tilannetta paksista käsin. Mutta hiljeni sentään murahduksella ja tyytyi kohtaloonsa.

Perillä meitä oli vastassa Heli-kasvattaja ja tietenkin Shania perheineen sekä Dimas-isukki (kuvassa). Pasoa aluksi vähän isot aikuiset urokset peloittivat, mutta pian oli systerin kassa painit käynnissä. Eikä aikaakaan, kun kaikki vieraat olivat saapuneet! Kuudesta pennusta viisi (Paso, Shania, Elmo, Hugo ja Caro) oli paikalla, lisäksi talon omat muut koirat (lagotto Feno ja perro Danny), Dimas sekä Caron "isosisko" Hiispa (? meniköhän nimi oikein?). Kyllä siinä kiharakarvaista vilskettä riitti!

Tässä painikavereina ehkä Paso ja Shania, katsomossa taitaa olla Elmo.

Äskeisestä kohtaa lähdettiin yhtenä kolmikkona säntäämään TÄYSIIIII, mutta Paso ja Shania jäivätkin painimaan kesken matkan. Elmo huomaa että ajoi ohi...

Heeeiiii! Ottakaa mut mukaan hei!!

Ohjelmassa (vapaapainin ja päättömän säntäilyn lisäksi) oli leikkimielinen kolmiottelu, lajeina juoksukilpailu (yksi kerrallaan ajanotolla), nakkien hotkiminen (ne piti löytää suoralta viivalta nurmikolta ihan ite) sekä temppu. Kaikki saivat palkinnon, voiton vei muistaakseni Hugo.

Myös näyttelyharjoituksia pidettiin ja halukkaat saivat kokeilla agilityäkin.

Ihmisväestäkin pidettiin hyvä huoli, oli tulokahvia, herkkuruokaa ja oikein kakkukahviakin vielä lähtiäisiksi.

Viiden tunnin paini- ja aktivointisessioiden jälkeen pennuissa alkoi selvästi vähän virta vähetä. Mutta vielä riitti energiaa hammaskalustojen vertailuun, halailuun ja salaisuuksien (vai koiruuksien?) kuiskutteluun sisarusten korviin.

Näissä kuiskuttelukaverina taitaa olla Pasolla Caro.

Kotimatkalla ei paksista kuulunut kritiikkiä matkan pituudesta eikä mistään muustakaan. ;) Eikä tarvinnut illalla laulaa tuutulauluja pikku Spedelle. Tosi kiva päivä oli, kiitos siis vielä kerran järjestelijöille! Oli myös mukava nähdä ihan livenä melkein koko pentuetta sekä tietysti Dimasia ja jutustella myös toisten omistajien kanssa. Niin, ja Paso oli koko porukan suurin, lähentelee korkeudessa jo Dimasin mittoja...

(Kaikkia kuvia voipi taas vähän isommaksi klikkailla jos tahtoo. Laatu on kyllä mitä on, kun sää oli vähän harmaa ja pentujen vauhti melkoinen...)

Paso on aloittanut käsityöharrastuksen

2011-09-25T14:08:00.000+03:00

Ääriolosuhdetreeniä

2011-09-23T21:40:00.000+03:00

Keskiviikkona oli taas pentukurssipäivä. Puoli seitsemältä, kun oltiin juuri tekemässä lähtöä kentälle, taivaat aukenivat ja vettä alkoi loipottaa taivaan täydeltä. Mutta kun juustot oli jo pilkottu, niin ajattelin että lähdetään nyt, jospa sade siitä hellittäisi vähän. No eipä hellittänyt. Yltyi vaan. Mutta mitäpä me pienistä, kun on kerran kastunut, ei loppusateella enää ole väliä, eiks jeh?! ;)

Eli vettä satoi taivaan täydeltä ja lisäksi pimeys laskeutui kentälle. Onhan siellä valot, mutta jokainen tietänee, kuinka pimeää syksyllä voi olla, kun sataa kaatamalla ja märkä maa imee kaiken vähäisenkin valon... Paso osoittautui kunnon vesikoiraksi eikä ollut sateesta moineskaan. :)

Aiheena oli hyppy, seuraaminen ja luoksetulo. Hyppyä tehtiin sekä toko- että agihypyllä, lisäksi oli ihmeteltävänä agilitymuuri. Muurista Paso huitaisi ekalla kerralla ohi, mutta hyppäsi toisella kertaa nätisti yli. Pari kertaa tehtiin hyppy + muuri etenemisharjoituksena, kuten on ennenkin tehty pelkillä hypyillä. Hyvin meni pallon perässä! :)
Tokohyppyyn Paso tutustui nyt ekaa kertaa. Kahdesti mentiin yhdessä yli, mutta eipä Paso moiseen härveliin kiinnittänyt oikeastaan mitään huomiota. Niinpä sitten tehtiin sitäkin ihan tokoon tähtäävänä alkeisharjoituksena. Vein palkan esteen toiselle puolelle ja perusasennosta lähetin Pason hyppäämään. Kerrasta jätkä hoksasi, että siellä se juusto odottaa ja hyppäsi hienosti joka kerta. Pelkällä käskyllä ei tietenkään vielä lähtenyt, vaan tarvitsi käsimerkin mukaan, mutta tämäpä olikin eka kerta vasta.

Seuraamisharjoituksissa muut aloittelivat ihan alkeista, myö tehtiin askelen- ja kahden mittaisia seuraamisia, palkka oikeasta paikasta ja kontaktista. Lisäksi jonkun verran tehtiin ihan perusasentoharjoituksia.

Lopuksi tehtiin luoksetuloja niin, että ohjaaja meni piiloon ja koira kutsuttiin sinne. Upeasti Paso pysyi paikallaan "odota"-käskyllä kunnes kutsui sitä piilosta. Vaikka oli pimeää ja satoi ja ympärillä vieraita ihmisiä ja koiria.

Oikein hyvä treeni! Olin kyllä tyytyväinen, kun tuli lähdettyä, vaikka oltiinkin ihan uitettuja molemmat kun päästiin kotiin. :)

Syksyn riemuja

2011-09-21T17:45:00.000+03:00

Koska Jaana on taas tehnyt suuren ja upean työn blogin päivityksessä, en viitsi itse alkaa samaan, vaan käytän sumeilematta hyväkseni vain linkittämistä... ;)

Eli eilen käytiin Friida-portugeesin kanssa kuravellitreffeillä. Aivan mahtavia kuvia täällä: KLIK

Lopputuloksena oli likomärkä, suolle ja mudalle haiseva, takiaisia täpötäynnä oleva onnellisen väsynyt Pasanen. (Tosin illalla oli taas virtaa temmeltää agikentällä kamujen kanssa, että äkkiä se latautuu. Mutta ei tarvinnut yöunille tuuditella! :D )

BFF

2011-09-18T13:44:00.001+03:00

Pason ja Ronjan touhuilua loppukesä - alkusyksy välimaastolla. Ronja on siis reilun 2 vuotta ja Paso vajaan 5kk.

*KLIK*
(äänet päälle!)

Koirakoulun kapinalliset

2011-09-16T21:16:00.000+03:00

Eilen oltiin taas pentukursseilemassa. Kyllä Paso vaan on pätevä ja hiano! *syrän*

Pentukurssin ohjelmaan on jokaisella kerralla kuulunut samanlainen aloitus, jota haisteluringiksi kutsutaan. Tässä ensin käydään isoon rinkiin ja jokainen piirtää hiekkaan ympyrän "kotipesäksi". Sitten kuljetaan kierros pesästä pesään niin, että koirat saavat haistella vapaasti maata ja pysähtyä toisten "pesiin". Ideana ja perusteluna tässä on, että näin pennut "tutustuvat" hajujen kautta ja saavat selville ketä kentällä on eikä niiden sitten tarvitse harjoitusten aikana yrittää päästä toisiaan moikkaamaan. Alusta asti olin vähän epäilevällä kannalla moisen toiminnan järkevyydestä ainakaan omalla / Pason kohdalla, mutta ajattelin että kokeillaan. Edellisellä kerralla Paso oli mielestäni jo kamalan keskittymätön ja vaikea saada kontaktiin erityisesti tuon rinkihomman jälkeen, joten eilen sitten päätin kokeilla pitääkö epäilykseni paikkansa. Eli me ei tuota rinkihommaa tehty. Kuljettiin kyllä se sama rinksa muiden mukana, mutta tein sen ihan kontaktiharjoituksena, eli vaadin Pasoa pitämään yllä kontaktia ja kulkemaan mukana löysällä hihnalla. Hyvästä kontaktista toki paljon palkkaa.

Ja kas: tuloksena parhaat harjoitukset tähän asti!! Pason keskittyminen ei herpaantunut kertaakaan koko kolmen vartin aikana, sitä ei tarvinnut naarata haistelupuuhista takaisin kontaktiin eikä se edes vilkuillut muihin päinkään, mitä on tapahtunut kaikilla aiemmilla kerroilla, enenevissä määrin. Joten ei haistelurinkejä meille enää. Kentälle mennään tekemään töitä minun kanssa eikä nuuskimaan maata. Piste. Tai sitten välillä saa olla ihan vapaalla ja vaikka leikkiä muiden koirien kanssa, mutta silloin on remmi irti ja "vapaa"-käsky annettu.

Muutoin aiheena oli nouto, seisominen ja aktivointi. Aktivointina tehtiin namin piilotusta purkin alle, katsekontaktilla sai luvan etsiä nami purkin alta. Paso hokasi katsekontaktihomman heti ja parin yrityksen jälkeen noukki namitkin purkin alta oikein pätevästi. Toinen aktivointitemppu oli takana kulkeminen. Tästä hämmästyin itsekin, sillä Paso oppi tempun kerrasta. Siis tosiaankin yhden (1!) näytön jälkeen se meni joka ikinen kerta mun selän taakse kävelemään ihan kuin olisi moista temppua tehnyt aina! Kurssin vetäjäkin tuli kysymään, että oletteko tätä temppua paljonkin harjoitelleet... vähän hänelläkin silmät laajeni, kun sanoin että ihan nyt tehdään ekaa kertaa! :D

Noutoharjoitukset aloitettiin ota-anna - harjoituksella, jossa siis tarkoitus oli vain antaa noutoesine koiralle suuhun ja ottaa se takaisin. Tätä olen ajatellut Pason kanssa tehdä joka tapauksessa, joten ajattelin että kokeillaan. Se hoksasi ihan nopsaan että haluan sen koskevan kapulaa hampailla ja tekikin niin ehkä kolme kertaa, mutta sen jälkeen kieltäytyi koko typeryydestä. ;) "Anna kuule vaan se makkara suoraan, jooko" Mutta kun heitin kapulan parin metrin päähän, Paso haki sen ihan hienosti ja toi mulle käteen... Että miksi tehdä sitä vaikeasti? No, pitää vielä miettiä tuota noutoliikettä, että miten sitä oikeasti aletaan treenata. Tulipahan kokeiltua kuitenkin, että kyllä se noutokapulaa kantoi ihan tyylikkäästi kuitenkin ja tosi hyvällä otteella sitäpaitsi. :)

Liikkeestä seisominen sujui ihan hienosti, mutta sitähän on tehty aikaisemminkin. Hyvin oli muistissa! :) Lopuksi pienet painit vielä Nana-seropin kanssa ja oltiinkin valmiita unten maille. Hyvät treenit, hieno koira!!

Kesän viimeinen uintireissu?

2011-09-14T20:36:00.000+03:00

Viime viikolle osui vielä muutama tosi aurinkoinen ja lämmin päivä. Yhtenä iltapäivänä suuntasimme Pason kanssa hiekkakuopalle ottamaan iloa irti kesän rippeistä.

Ei hassumpi maisema, vai?! :)

Kivaa oli, ja lujaa meni. Niin vedessä kuin rannallakin...

Heh... lueskelin mökillä Koiramme-lehteä vuodelta 2008. Siinä oli juttu espanjanvesikoirasta. "Vesikoiran käyttäytymisessä kerrotaan olevan perittyä viiseutta ja arvokkuutta, toisin kuin ihmisen käyttäytymisessä." Ööö... milloinkohan tämä viisaus ja arvokkuus alkaa niinku näkyä ulospäin? xD

Hä, mitä? Ai mää vai? xD

Paavoilua ja koirakoulua

2011-09-13T17:35:00.001+03:00

Viime viikolla meille tuli tämmöinen vieras:
(kuvat saa klikattua vähän isommiksi)

Moi, mä oon Paavo ja mä oon 11 viikkoa, ibizanpodenco.

Vaikka Paavoa aluksi (ja ehkä vähän lopuksikin) jännitti kovasti puolet painavampi mörssäri-Paso, saatiin ihan hauskoja leikkituokioitakin aikaiseksi. Pasoa piti välillä vähän toppuutella, kun sillä meinasi niinsanotusti lähteä mopo tassusta välillä. ;)
Sadeilmalla oli vaan hämärää, ettei kamera tahtonut pysyä vauhdissa mukana... Tässä kuitenkin muutama otos:

Kilpajuoksua (Paavosta tulee isona ratajuoksija!)

Pusuja

Haleja

Pientä painia

Ja pakollinen hammastarkastus.

Kiitti vierailusta Eikku ja Paavo, otetaan uusiksi pian! :)

Myös koirakoulussa käytiin taas. Tällä kertaa aiheena kohtaaminen ja maahanmeno, jotka molemmat olivatkin Pasolle uudehkoja juttuja. Etenkin nuo kohtaamisharjoitukset tulivatkin tosi tarpeeseen, jätkä kun on ruvennut vähän kukkoilemaan vastaantulijoille. Meillä maalla noita vastaantulijoita vaan on niin harmillisen vähän, että päästään turhan vähän harjoittelemaan. Tämä harjoitus menikin tosi hyvin, ja Paso malttoi kivasti pitää kontaktia, vaikka vastaantulijat kiinnostivatkin vilkuilun verran. Myös maahanmeno meni nopeasti kaaliin ja sitä onkin nyt harjoiteltu sitten kotonakin. Kaikenkaikkiaan ok harjoitukset taas, joskin Paso oli mun makuun vähän turhan höslä ja keskittymätön ja yritti esittää mm. pelkäävänsä ohi ajavia mopoja ja muuta älytöntä... No, lapsihan se on, ei aina voi jaksaa yhtä hyvin.

Lopuksi olikin sitten tosi hyvät leikit italianajokoira Nestorin kanssa, joka oli vain 2 viikkoa Pasoa vanhempi. Kyllä muuten pojat JUOKSI! :D

Elämän pieniä oppitunteja...

2011-09-09T17:55:00.000+03:00

Meillä tullaan sisään sellaisessa järjestyksessä, että Ronja menee edellä ja alkaa riisua itse sillä aikaa kun minä kuivaan Pason tassut. Tassut kuivataan aina samassa järjestyksessä ja Paso osaa jo kuvion aika kivasti: kun kyykistyn ja näytän pyyhettä, ensin laitetaan kuono kuivattavaksi. Sen jälkeen oikea etutassu, sitten vasen, sitten käännytään ja vasen takatassu ja viimeiseksi oikea, minkä jälkeen pääsee luvalla sisään.

Äsken Paso kuitenkin päätti, että tassujen kuivaaminen ei hänestä oikein olisi kivaa, eikä tullut luokse kun näki pyyhkeen. Maanittelin kerran, ja saatiinkin naama ja ensimmäinen tassu kuivattua, minkä jälkeen herra livisti parin metrin päähän "lällättämään" eikä tullut takaisin pyynnöistä huolimatta. Silloin totesin, että jaha, tämä ei siis tahdokaan sisälle ja nykäisin oven kiinni. Lähdettiin Ronjan kanssa potalle.

Ja juuri silloin taivaat aukenivat ja alkoi sataa pienehkön vedenpaisumuksen verran vettä ja salama räsähti oikein komeasti jossain ihan lähellä. Hah! Myö hoidettiin potta-asiat ihan rauhassa ja laitoin Ronjalle ruoan tulemaan ja menin sitten katsomaan ulko-ovelle, josko tassujen kuivaus kuitenkin olisi hyvä juttu. Ja kas - ihan riemurinnoin tuli nuoriherra Paso Pasanen tassunkuivaukseen puutarhatuolin alta... xD

Koirakoulussa

2011-09-05T20:42:00.000+03:00

Rankan viikon jälkeen Pasolla koittikin sitten pari huilipäivää. Ronja tuli kipeäksi ja lisäksi vettä losotti 2 päivää taivaan täydeltä. Ei siis muuta ulkoilua, kun pissat pihalle... Tiistai-iltapäivänä alkoi sekä 2- että 4-jalkaisen lapsen meno muistuttaa enemmänkin hullujenhuoneen ja sirkuksen välimaastoa kuin sairastupaa tai mitään lepäämiseen viittaavaakaan. No, ainakin niillä oli seuraa toisistaan ja hauskaa keskenään. :D Eikä tarttennu meikäläisen miettiä, tulisko telkkarista jotain katseltavaa. ;)

Keskiviikkona sitten onneksi olikin taas Pason pentukurssi ja vaikka ensin näytti että sateessa saamme kursseilla, selkeni sääkin juuri parahiksi. Pason mielentila oli kahden huilipäivän jälkeen lievästi sanottuna virkeä. Lisäksi unohdin antaa sille päiväruoan, ja sitten kun muistin oli vajaa tunti kurssin alkuun, joten enpäs enää ruokkinut tietenkään. Nuori herra Pasanen olikin siis sitä mieltä, että se on vähintäänkin nälkäkuoleman partaalla riutuva pieni perroparka (joka siitä huolimatta on hajoamassa atomeiksi koska on niin hauskaa ja kivaa ja jännää ja TEKEMISTÄ...). Keskittyminen olikin sitten aluksi sen mukaista. Heh.

Aiheena toisella kerralla oli luoksetulo ja mukana kulkeminen. Aloitimme kuitenkin "läksyn" kuulustelulla, eli kerrattiin istumista. Tässä huomasin, että ilmeisesti perusasentoharjoittelun takia Pason ohjaus puoltaa oikealle (ohjaajasta katsottuna vasemmalle siis) istumisessa. Eli ei istu suoraan siihen, mihin käsketään, vaan pylly vingertää väkisin kohti perusasentoa. Tätä siinä sitten vähän korjailin ohjaamalla nakilla koiran päätä oikealle (jolloin pylly lakkasi kääntymästä samaan suuntaan). Tätä pitääkin harjoitella kotonakin, että saadaan istuminen suoraksi!

Mukana kulkemisen ideana oli palkata koiraa aina, kun se kulkee rauhassa hihna löysällä. Mutta koska Paso kulkee käytännössä aina hihna löysällä eli ei siis vedä remmissä, otin tässä kohtaa lyhyitä seuraamispätkiä palkaten hyvästä kontaktista. Askel tai kaksi kerrallaan, välillä taukoa pitäen ja lopuksi häiriötä lisäten niin, että mentiin mahdollisimman läheltä muita koirakoita. Hyvin meni siihen nähden, ettei moista ole oikeastaan koskaan tehty! Tosin Paso tahtoo tuijottaa nakkia mun kädessä, joten pitänee kotona harjoitella vähän suusta palkkaamista.

Luoksetuloa treenattiin ensin jättämällä koira hihnan mitan päähän ja kutsumalla siitä. Näitä en tehnyt montaa, koska Paso alkoi jolkotella laiskaa ravia kun matka oli niin naurettavan lyhyt. ;) Sitten koira jätettiin avustajalle, joka laski sen irti kutsusta. Tässäkin olisi pitänyt mennä vain lähelle, mutta pyysin luvan mennä kauemmas että saatiin vauhti takaisin. Ja saatiinhan se! Jopa siinä määrin, että toisella (vai kolmannella?) luoksetulolla Paso tuli niin vauhdissa perusasentokäännökseen, että muksahti kyljelleen... :D Eipä paljon vauhtia haitannut, vaan sieltä kömmittiin hienoon perusasentoon.

Lopuksi vielä vähän painimista edellisen kerran tutun collie/labukkamixin kanssa. Samoihin leikkeihin olisi halunnut myös paria viikkoa nuorempi leonbergin pentu, mutta tämä kaveri oli Pason mielestä vähän turhan iso, joten sen kanssa ei leikkiä oikein syntynyt.

Pason actionviikko, osa 5

2011-09-01T20:41:00.000+03:00

Sunnuntaina oli vielä vuorossa viikon toinen mätsäri. Tällä kertaa suuntasimme kannattamaan paikallista eläinsuojeluyhdistystä. Kuvia keikalta ei ole, mutta kuvitelkaa mielessänne mahdollisimman pätevä Paso ja mahdollisimman paksu paksukainen niin pääsette ehkä osapuilleen lähelle totuutta. ;)

Pentuja oli taas paljon, yli kaksikymmentä tälläkin kertaa. Kehä sujui kuitenkin joutuisammin, joten odottelua ei ihan niin hurjasti tullut kuin torstaina. Sää oli edelleen mitä kaunein ja lämpimin, mutta tuuli vilvoitti mukavasti varmaan koiriakin.

Kun pääsimme kehään, tuomari ensin kysyi, kuinka vanha Paso on. Kuultuaan vastauksen (4,5kk) hän hämmästeli: "Sehän menee tosi hienosti, te ootte varmasti harjoitelleet tosi paljon?!" Totesin siihen sitten totuudenmukaisesti, että ei me kyllä itse asiassa olla, mutta tää nyt vaan on aika nopea oppimaan. Kuvittelin siis että hän tarkoitti sitä että Paso seisoo käskystä. "Niin mutta sehän vaan ON tässä, sehän ei välitä mistään mitään. Kato, tuolla on toisia koiriakin ja se vaan on tässä ja heiluttaa vähän häntääkin!" Ahaa, nyt valkeni... Kyseinen täti ilmeisesti oli tavannut vähemmän mairittelevasti käyttäytyviä perroja. Kysyin sitten, että odottiko hän että tämä(kin) yksilö olisi laonnut maahan tai paennut mun selän taakse hänen lähestyessään, jolloin tuomari vastasi, ettei se olisi häntä yllättänyt... No, Paso kuitenkin yllätti iloisesti! Hieno Paso Pasanen!! <3 (ja muuten kaiken tämän keskustelun ajan Paso seisoi kuin tatti näyttelyseisonnassa ja tuijotti nakkia mun kädessä eikä siitä tarvinnut edes pitää kiinni... Tuomari taputteli ja kokeili vielä joka puolelta, katsoi pallit ja hampaat yms. ja Paso senkun tapittaa nakkia. Mitäpä sitä ei pieni perropoika tekisi nakin eteen?! xD (ahne koira on ihan kiva juttu, nimim. yhden vähemmän ahneen omistanut...)

Paso sai punaisen nauhan ja pian päästiinkin sitten punaisten kehään. Ja sieltä meidät valikoitiin kolmannelle sijalle! :) Pasolle siis actionviikon päättäjäisiksi mätsäristä punaisten pentujen 3. sija ja iso säkillinen herkkuja ja ruokaa! Ei pas... huonommin, eihän?!

(Kotiin lähtiessä autolla tuli vielä vastaan toisenkin kehän tuomari, joka kysyi onko kyseessä espanjanvesikoira ja sitten rapsutellessaan kovasti kehui Pason rauhallisuutta ja reipasta luonnetta. Kyseli vielä, että onko tuonti vai ihan kotimaista tuotantoa yms... Kylläpä sai siis olla ylpeä hienosti käyttäytyvästä ja hyväluontoisesta pennusta oikein tuplaten!)

Pason actionviikko, osa 4

2011-08-30T21:56:00.000+03:00

Lauantai: karavaanausta

Säätiedotus lupaili elokuun viimeiselle viikonlopulle suorastaan helteistä säätä ja meidät oli kutsuttu viettämään lauantaita mummolan "kesämökille" eli asuntoautolle paikalliselle leirintäalueelle. Paso lähti luonnollisestikin mukaan.

Naapurivaunusta löytyi heti leikkiseuraa: kaksivuotias chihuahua-uros Tico oli melkoisen rämäpäinen tyyppi. Alle viiden kilon (nopealla ja ketterällä) elopainolla se pisti pätevästi kampoihin Pason yli kahdelletoista (kömpelölle ja hallitsemattomalle) kilolle. Ja jos Tico meinasi välillä jäädä alimmaiseksi, se piti niin vakuuttavan rähinän, että Paso katsoi joka kerta parhaaksi vetäytyä sukkelasti monta metriä takavasemmalle. :D (Kuvat ovat tällä kertaa ihan itse otettuja ja tulevat vähän suuremmiksi klikkaamalla)

Kukas sä oot?

Leikitäänkö?

Jee!!

Help! Sehän käy kinttuun kiinni!

Välillä patsastellaan yhdessä...

... ja kuiskutellaan korvaan poikien juttuja.

Ja sitten taas säntäillään.

Paso heiluttaa valkoista lippua!

Painimatsien lisäksi Pason päivä kului muutamaa pikku hihnakävelyä lukuunottamatta vaunun pihamaalla hihnassa liikennettä tarkkaillen. Yritin aluksi pitää sitä vapaana, mutta Pason ja minun käsitys soveliaasta kuljeskelualueesta poikkesi laajuudeltaan olennaisesti toisistaan, joten "häkki heilahti" ja Paso vietti päivän narun jatkeena. Se ei ahkeraa liikennelaskentaa tietenkään haitannut ja uskollisesti Paso "puffasi" jokaisen ohikulkijan. Se ei hauku, kun tietää ettei saisi, mutta ei malta ihan hiljaakaan olla, joten minimaalinen "puf" kuuluu huulien välistä ja sitä seuraa nopea vilkaisu minuun: "sori, oli pakko!".

Vaikka näennäisesti Paso ei tehnyt yhtään mitään koko päivänä, oli se aivan poikki kun illalla kotiuduttiin. Se on tuo liikenteenvalvontakin rankkaa puuhaa!

Pason actionviikko, osa 3

2011-08-29T21:21:00.001+03:00

Perjantaina oli vuorossa agilityharjoitukset.

Koska pentuagilitykurssi, jonne Pason ilmoitin jo kesällä, ei ole edelleenkään alkanut eikä ole lupailuista huolimatta mitään tietoa milloin se mahtaa alkaa, päädyin aloittamaan agin saloihin tutustumisen Pason kanssa "omin nokkineni" ja Johannan ystävällisellä avustuksella. Tässä kun ei ihan mahdottomasti ole enää aikaa allekirjoittaneen jakautumiseen, ja sitä ennen olisi kiva, kun olisi edes perusteet hallinnassa...

Kai kaikki muutkin aloittaa agiteenit aina mansikkakakulla? ;)

Perjantaina oltiin siis toista kertaa oikein tarkoituksella Pason kanssa agia treenaamassa. Viimeksi viikko sitten harjoiteltiin etenemistä siivekkeiden välissä, rimat maassa sekä putkea. Tällä kertaa ensin kerrattiin hyppysuora ja sitten yhdistettiin hommaan suora putki. Ja Pasohan osasi homman kuin vettä vaan! Muutaman kerran jätkä karkasi lähdöstä kun oli niin innoissaan ja ehkä kerran meni kahden hypyn ohitse kun minä häiritsin sen keskittymistä huitomalla epämääräisesti.... ;) Suoraa mentiin molempiin suuntiin, ensin putki-hypyt, sitten vielä hypyt-putki. Ingen problemos!!

Uutena juttuna repertuaariin otettiinkin sitten puomi. Paso oli käynyt puomilla pari kertaa aiemminkin vahingossa, kun koirat olivat juoksennelleet kentällä vapaana ja tälläkin kertaa se ehti kiivetä puomille (ja hypätä sieltä alas...) ennenkuin ehdin tehdä mitään... Niinpä päätin, että aletaan nyt sitten harjoitella sitä oikeaa suoritustapaa, kun puomi selvästi jätkää kiinnostaa kovasti. Joten aluksi pari kertaa nakin perässä minä pannasta kiinni pitäen, mutta pian huomasimme, että homma sujui paremmin kun pysyin vähän kauempana enkä koskenut koiraan, jolloin se keskittyi paremmin etenemiseen eikä nakkeihin. Alastuloon tehtiin 2on2off - kontaktit ja Paso tajusi homman juonen tosi sukkelasti! :)

Kuvista kiitos kuuluu tällä kertaa Johanna Parikalle. Kiitos hani! <3 Viidioitakin oli hyppysuorasta, mutta mun kone ei halunnut tehdä yhteistyötä videoiden tiedostomuodon kanssa, joten se siitä sitten ainakin toistaiseksi... Ja kuvissa näkyvästä punaisesta paksukaisesta ei kannata välittää, se on vaan allekirjoittanut. ;)

Ainiin... lisättäkööt vielä, että meidän treenien jälkeen kentälle saapui agivalmennusryhmä, johon kuului myös edellisessä päivityksessä tapaamamme Judy-cockeri. Nyt saivat koirat sitten rellestää ihan vapaana aidatulla kentällä niin paljon kuin sielu sieti. Ja niillä meni melkoisen lujaa... Judy peittosi Pason 100-0 ketteryydessä, käännösnopeudessa ja erilaisissa koikkaloikissa, mutta kivaa oli selvästi molemmilla koirilla! :)

Pason actionviikko, osa 2

2011-08-28T13:48:00.000+03:00

Torstaina olikin sitten vuorossa Pason ensimmäinen "virallinen" koiratapahtuma. Parin kilometrin päässä kotoa järjesti naapuriseura match shown, joten pitihän sinne lähteä uusia rokotustodistuksia esittelemään! :D

Sää oli mitä mainioin elokuun lopun lämmin kesäpäivä, shortsikeli suorastaan. Ja väkeä olikin sitten paikalla sen mukaisesti. Pason lisäksi minulla oli mukana Ronja, joten kun tulimme paikalle ja näin koko kentän päästä päähän ulottuvan ilmoittautumisjonon, totesin samantien ettei tämä orkesteri jaksa noin kauaa jonottaa eli menimme kentän toiselle puolelle kukkia keräilemään. Paikalle saapui ystävämme Jaana Pason uintikaverin Friidan kanssa. Koirat tervehtivät jo vanhoina tuttavina...

Kun jono viimein alkoi lyhetä, menimme mekin ilmoittautumaan. Paso jäikin penturyhmän viimeiseksi, numerolla 27, eli paljon oli pentuja kehään tulossa! Odottelu siis jatkui... Vähän meinasi kaikilla olla jo välillä tylsääkin. Paso osaa kuitenkin relata hulinassakin ja Ronja tarjoili auliisti haleja:

Sitten löytyi leikkiseuraa!! Agiseurakaverin Marjutin Judy-cockeri osoittautui oikein samanhenkiseksi painikaveriksi. (Ronjallekin löytyi leikkiseuraa, mikä oli myös tosi kiva juttu.)

Hihnassa telmiminen osoittautui kuitenkin melko hankalaksi kun kaveruksilla olisi vauhtia ollut ihan mahdottomasti. Lisäksi molempien oli tarkoitus keskittyä ihan muihin puuhiin... Viimein, kahden tunnin odottelun jälkeen päästiin kehään!

Ja Paso esiintyi, kuin olisi AINA ollut näyttelykehissä! Se seisoi kuin tatti ja tuijotti nakkia mun kädessä, just tasan siinä asennossa mihin sen asettelin.

Tuomarin saapuessa koettelemaan ja tutkimaan, Paso liikautti ainoastaan silmiä hetkeksi tuomarin suuntaan, mutta pysyi upeasti muuten aloillaan. Saaliina punainen nauha (ja lisää odottelua...). Punaisten kehässä valittiin sitten neljä parasta, ja kun kolme jatkoon pääsijää oli valittu, pohti tuomari tosi pitkään meidän ja erään toisen koirakon välillä, kävi kaksi kertaa uudelleen kysymässä vielä että kuinka vanha Paso olikaan, mutta päätyi lopulta siihen toiseen, joten niukasti taisimme jäädä palkinnoilta. Mutta haitanneeko tuo, Paso kuitenkin esiintyi upeasti ja jaksoi keskittyä pitkän odottelunkin jälkeen kuin vanha kehäkettu konsanaan. Olin kyllä jätkästä tosi ylpeä - sehän vaikutti suorastaan siltä, kuin sen kanssa olisi näyttelyesiintymistä oikein harjoiteltukin! :D (No oli sillä kerran ollut näyttelyhihna kaulassa edellisellä viikolla... liekö sitten harjoitellut itsekseen sen jälkeen?)

Tyytyväisin ja iloisin mielin lähdimme kotiin, ja kyllä taas uni maittoi.

Tämän päivityksen kaikista kuvista kiitos ja kunnia kuuluu Jaana Siltaselle!

Pason actionviikko, osa 1

2011-08-27T22:44:00.001+03:00

Sunnuntain agikisaturistoinnin jälkeen maanantai vietettiin huilipäivää ja tiistainakin Paso oli vain hangaround-jäsenenä agilityharjoituksissa, joita olin vetämässä. Mutta keskiviikkona päästiin tositoimiin. Ensin alkuiltapäivästä Paso pääsi metsärällästyslenkille Mollyn ja Peetun kanssa. Tosin helleaalto yllätti meidät ja todettiin kesken matkan että uimaanhan tässä olis pitänyt lähteä eikä metsään, kauhean kuuma oli koko orkesterilla!

Mutta kyllä sitten ruoan päälle iltapäiväunet maittoivat. Iltaan mennessä Paso olikin latautunut taas mukavasti, kun suuntasimme Koiraseura Kotkan Kivan pentukurssille. Ensimmäisen kerran aiheena olivat kontakti ja istuminen sekä ohjaajille oikea-aikaisen palkkaamisen harjoittelu. Päivän temput sinänsä olivat Pasolle jo ihan tuttuja juttuja, mutta myöpä mentiinkin kurssille nimenomaan harjoittelemaan työskentelyä kentällä häiriössä, toisten koirien läsnäollessa. (Ja lisäksi hakemaan samanikäistä leikkiseuraa, mutta siitä vähän myöhemmin)

Kurssikerta alkoi ihan vaan kenttään tutustumisella nuuhkimalla (koirat siis, ohjaaja sai vaan pidellä hihnan päästä kiinni. ;) ) ja sitten luoksepäästävyyden harjoittelulla. Kaikki kolme kurssin vetäjää kävivät pentuja tervehtimässä. Pasolta katsottiin mun pyynnöstä myös hampaat. Paso malttoi tosi hienosti pysyä jopa perusasennossa kunnes tervehtijä kyykistyi viereen rapsuttamaan, jolloin toki piti mennä naamat pesemään! :)

Varsinaiset harjoitukset aloitettiin perus-kontaktiharjoituksella, jossa koiran tuli katsoa ohjaajaa kasvoihin saadakseen palkan. Tähän yhdistettiin "katso"-käsky. Tätä ollaan Pason kanssa naksuteltu aika paljon kotona, joten homma oli sinällään helppo, niinpä, kun Paso ei tuntunut toisista pennuista häiriintyvän, aloin vaatia siltä hieman pidempää kontaktin pitoa palkan saamiseksi. Hienosti toimi penneli.

Pikku tauon jälkeen jatkettiin "istu"-harjoituksilla. Koska Paso osaa myös "istu"-käskyn jo oikein hyvin (etenkin kun on nakkia tarjolla...), teimme paikallaolo- / malttiharjoittelua muiden treenaillessa istumista. Käskin siis Pason istumaan (palkka) ja sitten odottamaan ja kävelin remmin mitan päähän, josta palatessa palkka ja vapautus. Tämä sujui hienosti, joten välillä lisäsin ja välillä lyhensin joko aikaa tai matkaa ja lopulta kävelin myös koiran sivuille ja jopa taakse ja aina se istui kuin tatti paikallaan. Hieno jätkä! Olin tosi iloisesti yllättynyt, ettei Pason työskentelyä tuntunut tippaakaan häiritsevän muut kentällä välillä tosi lähelläkin olevat koirakot tai muutenkaan yhtään mikään (mm. kentän vieressä käynnissä ollut oksasilppuri tms. tosi äänekäs puutarhakone, ohi ajavat traktorit ja leikkuupuimurit, läheltä kävelevät ihmiset...)

Lopuksi vielä oli tarkoitus harjoitella oikea-aikaista palkkaamista palkkaamalla koiraa aina, kun sillä on kaikki neljä tassua maassa (ideana opettaa pentuja kulkemaan hihnassa hyppimättä). Muunsin tämän "seiso"-treeniksi, eli kuljimme ympäri kenttää ja kun käskin "seiso" tuli Pason pysähtyä seisomaan. Ja pysähtyihän se, vaikka edellisistä seisomisharjoituksista oli ikuisuus aikaa ja silloinkin oli harjoiteltu näyttelyseisomista eikä liikkeestä pysähtymistä. Toki autoin käsimerkillä, mutta kuitenkin - Paso älysi homman juonen tosi äkkiä, ja piti hienosti yllä kontaktia koko ajan kaiken muun hyvän lisäksi.

Harjoitusten lopuksi kysyin, olisiko kentällä jotakuta muuta, joka haluaisi että pennut pääsevät leikkimään keskenään ja löytyihän sieltä Pasolle leikkikamu. Vain viikkoa vanhempi labbis/collie-mixi ja kivat painit saivat kakarat aikaan vielä iltahämärissä.

Kotiin sai tuoda väsyneen mutta tyytyväisen pennun. :) Ensi viikolla päästäänkin sitten kurssilla harjoittelemaan luoksetuloa ja mukana kulkemista.

Agituristi

2011-08-21T21:52:00.000+03:00

Paso oli tänään oman seuramme agikisoissa turistina. Sillä oli enimmäkseen (ainakin omasta mielestään) fantastista. Niin fantastista, ettei kerennyt pissata ollenkaan, eikä ihan koko aikaa edes pysyä tolpillaan, kun lähti vähän mopo käsistä... ;) Fantastista ei ollut vain se, kun joutui välillä odottamaan häkissä. "rrrRRRmmmmouMOUMOUVOUuuuUUUU" kuului Pason möksästä aina kun joku tuttu meni ohitse...

Ihan virallisella korkeusmitalla mitattuna Paso oli tänään 40,5cm korkea ja lisäksi tänään agibaanoille johonkin jäi ensimmäinen kulmahammas.

Ensi viikko onkin ohjelmantäyteinen. Keskiviikkona Paso aloittaa eskarin pentukurssilla, torstaina olisi suunnitelmissa Match Show ja perjantaina taas agilitaamista!

Kaivauksia, uimareissua ja yökyläilyä

2011-08-20T17:24:00.000+03:00

Niin paljon päivitettävää, niin vähän aikaa....

Yritetään muistella viime viikkojen tapahtumia. Ensinnäkin Team Oja&Kaivuu on saanut uuden ulkojäsenen. Käänsin selän ehkä noin minuutiksi, ja Paso oli kaivanut itsensä kokoisen kaivannon pihanurmikkoomme. Olisi varmaan kaivautunut sinne kuuluisaan Kiinaan saakka, jos ei vastaan olisi tullut jonkunlainen viira tms. kangas. Tästä on viidiotakin, kun p*ska kamera ei taas tarkenna kuvia... Mutta sitä myöhemmin, kun pääsen koneelle jolla on MovieMaker.

Myöhemmin samalla viikolla Paso yritti kaivautua myös mm. agiseuramme uudenuutukaiseen kivituhkakenttään. Siitä tuli pikkasen palautetta useammasta suunnasta. Miksiköhän? ;)

Viikko sitten alkoi perheessämme arki, kun koulujen alun myötä allekirjoittanutkin palasi töihin ja Ronja tarhaan. Viimeisenä lomaviikonloppuna käytiin kuitenkin vielä uintitreffeillä ihanaisen Friidan kanssa. Jaana on taas tehnyt Saagalandiaan niin upean päivityksen mahtavine kuvineen, että en viitsi edes yrittää yltää samaan, katsokaa täältä! :)

Koska tiesin ensimmäisen koulupäivän venyvän pitkäksi ja lisäksi miehelläkin oli töitä tavallista enemmän ja Ronja mummolassa hoidossa, sai Pasokin lähteä Tappilandiaan yökylään. Johanna olikin jo ehtinyt kysellä, koska Paso saa tulla hoitoon, joten järjestyi sekin sitten. ;) Paso oli kerran katsastanut että jahas, tämmöinen paikka ja asettunut sitten taloksi sekä valloittanut kertaheitolla koko talonväen sydämet. Nukkumaan ei vaan olisi lapsi malttanut käydä, kun leikkikavereita oli koko ajan tarjolla. Mutta isoilla kirjaimilla lausuttu "NUKU" oli tehonnut kuulemma hienosti.

Yksinolo työpäivien ajan on sujunut ainakin ensimmäisen viikon mainiosti. Tuhoja ei ole (vielä ainakaan...) tehty ja jos Paso jotain ääntä pitää, niin ei ainakaan niin kovaa, että naapuriin asti kuuluisi. Ja vaikka itse olen ollut työpäivien jälkeen niin väsyksissä, ettei kauheasti ole koiran kanssa riittänyt virtaa touhuta, on Pasanen pysynyt hienosti nahoissaan koko viikon. Kunnon työkoiran alku siis täällä, joka osaa myös ottaa tarvittaessa rauhallisesti!

Loppuviikosta aloitettiin ihan oikea agitreenaaminenkin. Paso oli kentällä harjoittelemassa kolmen hypyn suoraa ja etenemistä, rimat maassa toki. Lisäksi tehtiin putkea, johon Paso hullaantui täysin! :D Muutenkin poitsu oli tosi pätevä ja älysi hurjan sukkelaan kaikki mitä siltä haluttiin. Puomikin tuli mentyä kerran vähän vahingossa Peetun perässä... Puolivälissä Paso huomasi, että oho, ollaanpa korkealla ja meinasi vähän alkaa polvet tutista, mutta juuston voimalla se tuli sitten rohkeasti loppuun asti. :)

Viikon päästä Paso aloittaa pentukurssin, päästään harjoittelemaan perustottelevaisuutta myös kentälle, missä on muita koiria. Ja josko sieltä vaikka löytyisi samanikäistä leikkiseuraakin jätkälle.

Seuraavaan päivitykseen lupaan ja vannon videoita Pason puuhista, niitä on kertynyt aikamoinen läjä, mutta kun omalla koneella ei pääse käsittelemään, ne tahtovat jäädä arkistojen aarteiksi. Josko tämmöinen julkinen lupaus saisi vähän pontta siihen loppuviimeistelyyn...

Neljän kuukauden poseerauspotretti

2011-08-13T22:14:00.001+03:00

Tältä näyttää Paso, 4kk, 12kg, 40cm:

Pasolta oli päässyt unohtumaan jo opittu "seiso" käsky ja tarjolla oli kovasti istumista... Ja kun ei se kelvannut, niin täytyi tietenkin teatraalisesti laittaa korvia luimulle ja selkää köyryyn ja häntä kinttujen väliin. ;) Muistui se seisominenkin pian mieleen, mutta ihan kauhean kaunista ja pontevaa seisomista ei nyt saatu aikaan. Yllä kuitenkin näkyy, että kyllä se käskystä aloillaan pysyy...

Tässä paras rakennekuva tällä kertaa. Yritetään seuraavaksi jotain ryhdikkäämpää. ;)

Ihan hauskaksi vertailuksi, Ässä saman ikäisenä. Ikävä kyllä sen paino- ja korkeusmittoja en löytänyt mistään, vaikka niitäkin kyllä silloin mittailin...

Johannalle kiitos kameran taakse. :)

Väliaikainfo

2011-08-10T12:56:00.000+03:00

Paso kävi maanantaina saamassa viimeiset rokotukset, ja on nyt siis virallisesti kelvollinen koiratapahtumiin. :) Katselinkin jo lähialueiden mätsäreitä, joista ensimmäinen olisi ensi viikolla Kouvolassa. Sinne voisi vaikka lähteäkin, jos saataisiin matkaseuraa. Anyone? Lisäksi Paso on ilmoitettu syyskuun alkupuolella alkavalle pentuagilitykurssille ja olemme jonotuspaikalla myös ihan tavalliselle pentukurssille.

Eläinlääkäri kehui Pasoa hyvärakenteiseksi ja sopusuhtaisesti kasvaneeksi, tasapainoiseksi tyypiksi. Ja muutenkin todettiin pentu terveeksi. Korvissa on melkoisesti karvaa, mikä aiheuttaa sinne korviin ilmeisesti vähän kutinaa ja ärsytystä ja tietysti vaikeuttaa tuuletusta. Olen yrittänyt karvoja nyppiä, vaan ovat niin tiukassa, etteivät kertakaikkiaan irtoa sen enempää kuin turkki muualtakaan koirasta sormin nyhtämällä irtoaisi... Saatiin korvahuuhdetta, millä nyt sitten korvia vähän lotraillaan, etteivät pääse keräämään töhnää sisäänsä.

Painoa Pasolla oli 12kg ja korkeutta on nyt 40cm. Ei taida Pasosta kyllä medikoiraa tulla, mutta on se melkoisen timmi pakkaus jo!

Friidan kanssa uinti- ja leikkitreffeillä

2011-08-06T19:28:00.000+03:00

Eilen käytiin aamu-uinneilla työkaverini Jaanan ja hänen portugeesinsa Friidan kanssa. Paikka oli itsellenikin uusi, tosi kaunis ja suojainen hiekkakuoppa, jossa pohja syveni hyvinkin äkkijyrkästi. Tämä oli Pason mielestä selvästi fantastista, ja mitä pidempään uitiin, sen suurempia kamikazeloikkia se näytti veteen tekevän. Selkeesti tavoitteena mahdollisimman suuret roiskeet! No, pikkupojat on pikkupoikia. ;)

Jaana on taitava kuvaaja, ja täällä upea kuvakooste kaverusten leikeistä. Friida olikin tosi kivaa painiseuraa Pasolle, se on itsekin vielä sen verran nuori, että jaksoi telmiä kakaran kanssa ja tosi kärsivällisesti kesti Pason touhuja muutenkin. Aluksi Paso haukkui koko Friidan ihan pystyyn, sitten vähän juoksenteli karkuun, mutta noin minuutissa totesi, että kiva friiduhan tämä Friida on. :D Ja sitten mentiin!

Tänään Pasolla olikin jännä aamupäivä, kun Marita Marikharon-kennelistä (Pason "sijoitusmamma") tuli Pasoa tervehtimään - ja mukana tuli 5 koiraa! :D Pason ilme oli lievästi järkyttynyt, kun koko orkesteri tupsahti portista sisään, mutta urhoollisesti häntä pystyssä poika kesti tämänkin järkytyksen. ;)

Kesäpuuhastelua

2011-08-04T15:49:00.003+03:00

Käytiin Pason kanssa kaupunkikävelyllä Karhulan keskustassa. Siellä keskustan halki kulkee kanjoni, jossa moottoritie. Kanjonin yli menee siltoja ja alla siis huristetaan reilua sataa. Hieman Paso-poitsua aluksi jännitti vauhdilla sillankaiteen takaa lähestyvät rekat, mutta häntä pystyssä silti kuljettiin useammankin sillan ylitse. :) Muutenkin keskustakävely sujui oikein mallikkaasti, kuten myös koiratarvikeliikkeessä asiointi. Paitsi että uutta sopivaa pantaa ei löytynyt. Hö.

Kaupungin pölyt huuhdottiin pois uintireissulla. Paso on nyt lämmennyt uinnille toden teolla, eikä arastele veteen menoa enää pätkääkään!

Tässä vielä käytössä noutovälineenä keppi, kun kuvat ovat aiemmalta reissulta, mutta kaupunkiretkeltä Paso sai ihan oman uintilelun, ihanan kirkkaanoranssin kelluvan "luun", joka erottuu hyvin ulapalta.

(uintikuvat (c) Johanna Parikka, tulevat klikkaamalla isommiksi!)

Paso on käynyt myös ihan oikeissa agitreeneissä. Siellä se aluksi sai hengailla vapaana kentällä kun rakentelimme rataa, ja kiipeili mm. Aa-esteen päällä. Sitten tehtiinkin pari kertaa Aa ihan vain siksi, että jäisi oikea suoritus mieleen. Ja putkea harjoiteltiin myös, lelun perässä Paso vilahti putkeen tosi hienosti monta kertaa, kunhan ensin käsitti homman juonen!

Agitreenien ohessa myös tokoilu-ura on aloitettu ja Paso osaakin jo aika pätevän perusasennon ja olemme aloittaneet askelen-parin seuraamista siihen mukaan. Muita opinto-ohjelmaan kuuluvia temppuja tällä hetkellä ovat istu, maahan ja odota. Ja tietenkin luoksetulo, jota vahvistetaan koko ajan erityisesti metsäretkillä.

Hihnakävelyä harjoitellaan melkein päivittäin. Meillä on Pason kanssa pieni korttelikierroskävely iltaisin Ronjan käytyä nukkumaan. Toisinaan käydään vielä samalla iltahämärissä myös metsässä telmimässä tai tokoillaan pihalla. Hihnassa Paso kulkeekin jo tosi hienosti, kuin vanha tekijä suorastaan! :)

Vesileikkejä

2011-07-31T16:29:00.000+03:00

Ensin eräleiritunnelmia viime viikolta. Silloin Paso ei vielä ihan uimasille lähtenyt, mutta piti muuten hauskaa rannassa ihan täysillä (ja terrorisoi kaikki vartioimatta jätetyt pyyhkeet, kengät, vaatteet, rantapallot... you name it!)

Sitten todisteita. Kyllä se oikeasti oppi eilen uimaan! Tänään käytiin tappisten kanssa hiekkakuopalla uimassa, ja hetken epäröinnin (ei lainkaan miehekkäitä tyrskyjä!) jälkeen Paso-poika ui kuin uikin. Lopulta sitten (ainakin Peetun mielestä) ihan vaivoiksi asti... ;) Paso on tosi reilua uimaseuraa - ihan pokkana kiipeää toisen selkään, puree naamasta ja korvista, loikkii edessä niin että menee vettä korvaan ja roikkuu hännässä kun toinen yrittää noutaa palloa:

Vesipeto se on sittenkin! :D

ps. Pasolta lähti tänään eka hammas ja kaikki muutkin etu- ja kulmahampaat heiluvat jo kovasti. Pian meillä on ehkä hampaaton vesikoira...

Korkeutta herralla on kotimittauksella n. 39cm. Ei tartteis ihan kauhean montaa senttiä enää kinttuja kasvattaa... Pliiz!

Unohdetaan uimakoulut!

2011-07-30T13:06:00.000+03:00

Tosimies ui, kun on olosuhteet kohdillaan.

Siis kuka itseään kunnioittava perrojäbä muka muutenkaan uisi jollain lällymatalalla lasten hiekkarannalla leikkitätien opastuksella??

Pitää olla napakka vastatuuli, vaahtopäiksi hajoava aallokko ja pohja vähintään nyrkin- (mielummin jalkapallon-) kokoista kivikkoa. Ja tosimies ui yksin, sukeltaa läpi aaltojen, taistelee tyrskyissä ja palaa voittajana rannalle.

Eli Paso oppi uimaan tänään. ;) Tarkoitus ei ollut pitää uimakoulua, vaan etsiä pyöreitä kiviä askartelutarkoituksiin, joten olimme avomeren puoleisella tuulisella ja kivikkoisella rannalla. Johan rupes jäbä uimaan! :D

Leirikoiraoppilaana

2011-07-28T21:28:00.000+03:00

Viime viikon vietimme koko perheen voimin eräleirillä Kuutsalon Santarannassa. Paikka on aivan upea pitkine hiekkarantoineen ja metsäisen luonnon keskellä. Leirillä oli lisäksemme n. 25 lasta ja nuorta sekä kymmenkunta aikuista. Ronja oli (Pasoa lukuunottamatta) nuorin leiriläinen, vanhimpien ollessa n. 15-vuotiaita. Leirin järjesti Kotkan Karjalaisseuran nuorisojärjestö Salusiini.

Ässä oli ollut mukanani kyseisellä leirillä jo vuosikaudet ja monet leiriläiskonkarit ilahtuivat kovasti, kun uusi leirikoirakokelas saapui paikalle. Ja hyvin Paso suoriutui tulikokeesta!

Jo matka saareen oli jännittävä, Paso oli ensimmäistä kertaa elämässään veneessä - ja kiipesi portaat sinne ihan omin jaloin, vaikka vähän polvet tutisivatkin. Eikä se ollut moksiskaan, vaikka kaikenikäisiä muksuja juoksenteli sinne tänne sen ympärillä, olihan venematka hyvä tilaisuus ottaa pikku torkut! Leirialueelle saavuttuamme tuli nopeasti selväksi, ettei Pason katoamista tarvitsisi pelätä, se pysyi hyvin tiivisti lähelläni, mutta tutustui kuitenkin innolla ja rohkeasti niin paikkoihin kuin uusiin ihmisiinkin. Ja osoitti taas kerran hyväpäisyytensä lasten kanssa, jotka sitä kovin innokkaasti paijasivat ja leikittivät koko leirin ajan!

Paijaajia riitti koko viikoksi. Tässä kuvassa on juuri saavuttu leirisaareen ja Pasolla on vielä panta kaulassa. Seuraavan kerran laitoin pannan kaulaan vasta viikkoa myöhemmin - huomatakseni että se oli jäänyt pieneksi!

Mikäs oli pennun elellessä viikon verran luonnon helmassa, elo pellossa! Innokkaita leikkikavereita riitti enemmän kuin tarpeeksi, oli rantaa missä temmeltää ja metsässä hajuja haisteltavaksi. Ihania palloleikkejä ja juoksentelevia lapsia (joita tylsä emäntä ei antanut jahdata...). Kaikkea jännää löydettävää kuten linnunsulkia, merilevää, simpukoita, luunpaloja, crockseja, nenäliinoja, rantapalloja, hiekkaleluja... (suurin osa listasta takavarikoitavaa tavaraa, joten toimi huomaamattomasti ja popsi nopeasti poskeesi). Ja herkkuja! Mitä ihania herkkuja 5 kertaa päivässä kuuden ruokapöydän alla löydettäväksi. Ja oma keittiömestari kiedottavaksi pikku karvatassun ympäri. ;)

Kuvia omassa kamerassani on valitettavan vähän, kun sitä laiskasti pidin mukana. Toivottavasti myöhemmin saadaan Timon kamerasta hieno kuvakavalkadi ihailtavaksenne!

Tässä kuitenkin pieni kuvasarja Pason rantaleikeistä (kuvia saa hieman suuremmiksi klikkaamalla). Laatu on huono, koska ovat kuvakaappauksia videolta. Lupaan videonkin ihailtavaksenne lähipäivinä! :)

Täysillä kohti vaahtopäitä - ne pitää saada kiinni!

No mihin se taas hävisi, juuri kun nappasin sen suuhun?

Tähystetään seuraavaa...

Iiik!! Se olikin iso, karkuun ja uutta hyökkäystä suunnittelemaan!!

Kaikenpäivää riehaaminen on tietenkin rasittavaa. Siksi on keksitty yöunien lisäksi päiväunet. Päiväunilukkarina oli aikaa leikkiä kameralla ;) joten tässä valikoima Pason päikkärityyliä:

Perustyyli

Öh...?

Häntäpään tuuletusta teltan ulkopuolella

Taju kankaalla komeasti...

Kuten sanottu, leiriraportti jatkunee lähipäivinä videoiden ja toivottavasti kuvienkin muodossa. Jos sitä ennen haluaa Santarannan komeita maisemia ihailla, löytyy kuvia ainakin Salusiinin sivuilta. Ja Kuutasoohan pääsee tuurikuljetuksella päivittäin - oiva päiväretkikohde kaikille! :)

Agituristina ja uimakoulussa

2011-07-17T11:17:00.001+03:00

Nämä kuvat ovat parin viikon takaa. Ensin oltiin Pason kanssa kisaturisteina Mikkelissä kannustamassa Peetu-tappiksen ja Johannan kolmosluokan korkkausta. Paso matkusti upeasti ja oli muutenkin hirmuisen reipas lapsi koko pitkän ja helteisen kisapäivän:

"Jaa mää vai?" Paso älykkäänä! :D

Mollyn kanssa eväsvahdissa sillä aikaa kun Peetu kipaisi radalla.

Ja sitten uimakouluun... Peetu on kova uimaan, joten ajattelimme josko Paso innostuisi sen mukana ihan uimasille. Ja kun helteitä riitti vielä viime viikolla, lähdettiin uimakouluun meren rantaan. Ihan ei Paso vielä(kään) uskaltaudu muuta kuin tassupohjaa uimaan, mutta muuten se nauttii täysin siemauksin rantaelämästä ja osallistui innolla (Peetun mielestä vähän liiankin...) Peetun pallon noutamiseen rannalta käsin.

Tohtorilla

2011-07-12T21:08:00.000+03:00

Eilen Paso kävi saamassa rokotukset. Samalla tohtoritäti totesi pennun muutenkin olevan "terve kuin pukki ja hyväpäinen". :) Ja hyvin Paso käyttäytyikin eikä edes huomannut koko piikkiä. Eläinlääkäri myös oli sitä mieltä, että Pasosta ei ehkä tulisi kovin isoa. Minä kun kovasti toivon, että se jäisi medi-kokoiseksi, eli alle 43cm. Kovasti kyllä on alkanut jännittää, kun jätkä on hurahtanut korkeutta viime viikkoina ihan silmissä. Mutta lääkäri tosiaan oli sitä mieltä, että tassut eivät näytä kovin suurilta suhteessa muuhun koiraan ja jotkut luutumispatit (?) tms. olivat jo sen tuntuiset, että ei enää ihan mahdottomia ehkä kasvaisi. Tai siis että olivat jo... jotenkin... no en nyt ihan ymmärtänyt, mutta siis kuitenkin hänen arvio oli, että voisi jäädä aika pieneksi pojaksi. :)

Paso painoi tohtorin vaa'alla 9,5kg ja säkäkorkeutta on kotimittauksella n. 34cm.

Maaseutumatkailua

2011-07-10T12:03:00.000+03:00

Kaupunkiloman vastapainoksi käytiin katsomassa heppoja.

Pason reaktioita oli hauska seurata. Ensin se lähestyi aitauksessa olevia hevosia ihan muina miehinä, luullen selvästi jalkoja joksikin, mistä ei tarvitse välittää. Sitten kun ensimmäinen heppa laskikin päänsä alas haistellakseen Pasoa, se vilkaisi ylös todella tyrmistyneen näköisenä ja otti hatkat. :D Sitten piti hieman aikaa kauempana kaarrella ja haukahdella, juoksennella aina lähemmäs ja pian takaisin karkuun kun joku hevosista liikahti. Minun turvissa se uskalsi tulla ihan lähellekin, joskin maha maata viistäen ja valmiina taas kiepahtamaan kauemmas. Kun jonkun aikaa oli heppoja ihmetelty, myös Ronjan turva alkoi jo riittää. Tai sitten vaihtoehtoisesti Paso arveli, että Ronjaa ei sovi päästää ihan yksin noin lähelle moisia otuksia - vaikea sanoa! Jätkä kuitenkin villiintyi pian ihan täysin ja juoksi häntä mutkalla hurjaa rallia, haukkui (mistä kiellettiin) ja teki hevosille leikkiinkutsuasentoja.

Kun otettiin kuvassa näkyvä pieni poni talliin Ronjan harjattavaksi, oli Pasokin jo niin urhoollinen, että tuli ihan jalkoihin pyörimään ja nuuskimaan kavioita niin, että sitä piti jo hätyyttää kauemmas...

Tallilla tietenkin riitti myös paljon hauskaa haisteltavaa ja kaiveltavaa hevosten karsinoissa ja toki kakkaakin piti hieman popsia. Kotona olikin sitten hyvä oikaista tuulettimen ääreen pitkäkseen virikkeellisen illan päätteeksi.

Kotona Paso keksi tänä aamuna hyvän vartiopaikan pihalla, korkealla on parempi tähystää. Kuva on otettu kaukaa ikkunan läpi, pikkuherra siis suoritti vartiontitehtäviä yksikseen pihalla:

Kyllä siitä taitaa vielä vartiopäällikkö tulla... Onneksi haukkuminen on jäänyt jo melkein kokonaan pois, korkeintaan Paso vähän tuhahtelee oikein epäilyttäville kulkijoille (kuten naapurin kattomaalareille...).

HUOM! Jos jollakulla on ollut ongelmia blogin kommentoinnissa, niin nyt olen muuttanut kommentointiasetuksia ja kommentointi pitäisi onnistua helpommin. Toivon, että ilmoittelette, jos ei vieläkään onnistu! Kommentit on kuitenkin aina kivoja saada. :)

Leikkihetkiä

2011-07-08T14:57:00.001+03:00

Tottuu se ainakin lapsiin. ;)

Maalaisserkku kaupungissa

2011-07-07T14:41:00.000+03:00

... eli Paso kävi kaupunkikävelyllä tutustumassa merikaupunki Kotkan nähtävyyksiin.

Matkalla kohtasimme mm. jos jonkunlaisia kävelijöitä, polkupyöriä, autoja, kuorma-autoja, kaupunkijunan, pyörätuoleja, mopoja ja moottoripyöriä, toisia koiria, sorsia ja pensaissa kykkiviä kaupungin puutarhatyöntekijöitä. Viimeksi mainittuja piti oikein käydä lähempää morjestamassa, ja toteamassa että vaarattomia olivat ja namia antoivat. Muiden ohi kuljettiin ilman sen kummempia manööverejä. Pientä karvaista (ehkä kiinanpalatsi?)koiraa sylissä kantanut nainen sai kyllä hyvin epäluuloisia katseita osakseen Pasolta ja isommat autot ohi hurahtaessaan aiheuttivat pientä korvien luimistelua, mutta ei mitään sellaista, mihin ei pari nakinpalaa olisi auttanut! :D

Nähtävyys nro. 1 on tietenkin Sapokan vesipuisto ja siellä erityisesti komea vesiputous. Kunnon turistin tavoin Paso poseeraa taustanaan nähtävyyskohde!

Toisaalla vesipuistossa on rauhallinen ja syrjäisä poukama, jossa Paso pulahti myös uimaan, että jaksaa taas helteisessä kaupungissa taivaltaa. Uinnin jälkeen on hyvä vähän hepuloida...

Jäätelökioskikäynti kuuluu tietenkin kaupunkilomaan.

Ja lopuksi käytiin vierasvenesatamassa katselemassa veneitä (ja sorsia) ja tietenkin ohikulkevia ihmisiä. Väkeä olikin tosi paljon liikkeellä kauniina kesäpäivänä, joten Paso sai oikein kunnon väkijoukkosiedätystä. :) Taustalla paitsi vierasvenesatama, myös Kotkan kuuluisat purukasat ja taitaapa näkyä "kutsetin" piippukin.

Minkä turkissa menettää, sen vauhdissa voittaa

2011-07-02T22:49:00.000+03:00

Paso kävi tänään parturissa. Vauhti vähintäänkin tuplaantui. Eikä sitä ollut ihan vähän alunperinkään. ;) No, nyt on hyvä ryntäillä kun ei tule ainakaan niin pahasti hiki ja lisäksi näkee eteensä! :D

Paso 11 viikkoa, ennen parturia.
Nuori herra käyttäytyi enimmäkseen oikein hyvin parturissa. Ainoastaan kuonon ajelu meinasi olla kova paikka ja Paso kokeili koko repertuaarin temppuja välttääkseen moisen kurjuuden. Mutta kun suunnitelmat A, B ja C (kiemurtelu ja rimpuilu, säälittävä uikutus kuin kuolemaa tehdessä, ärhentely ja pureminen) eivät auttaneet, oli pennun tyydyttävä suunnitelmaan D, eli olemaan vaan aloillaan... ;) Kaikki muu sujuikin suorastaan mallikkaasti, ottaen huomioon että kyseessä oli ensikertalainen trimmauspöydällä. Niin, siis koira oli ensikertalainen. Trimmaaja ei. :) Kiitos taas kerran luottoparturillemme Johannalle!

Tukanleikkuun jälkeen Paso sai tutustua riistaan kaninkarvapallon, sorsan (?) siiven ja hirvensorkan avulla. Ja jos ei siitä tulekaan agilitytähteä, niin ehkäpä siitä tuleekin sitten metsästyskoira! Lupasinkin jo ostaa sille oman kaninkarvapallon, niin kovasti se moiseen ihastui... Hirvensorkan se olisi voinut ottaa kotiin mukaan iltapalaksi:

Nyt on hyvä sitten hellettä pidellä nakusillaan!

Opintie aloitettu!

2011-07-01T13:40:00.000+03:00

Paso on harjoitellut ensimmäisiä ihan oikeita temppujaan. Ja nopea on poika oppimaan! (Ja ahne porsas... ;) )

Ensimmäiseksi päätin aloittaa paikallaolon harjoittelun. Käskyksi tuli itselle luontaisin ja tuttu "odota". Tämä siksi, että mielestäni vahva paikallaolo on yksi arkielämän tärkein taito koiralle. Sellaisen koiran kanssa on äärettömän helppo elää ja liikkua, joka luotettavasti pysyy paikoillaan kun niin käsketään.
Pason oli aluksi kamalan vaikea käsittää, että miksei se ruokakuppi nyt pysykään lattialla vaikka hän jo istahtikin tähän puoleksi sekunniksi... Kas kun aiemmin kuppi tuli istumalla ja katsomalla. Nyt olis lisäksi pitänyt hetki malttaa olla aloillaan ja odottaa lupaa. Mutta kun kuppi nenän edestä katosi riittävän monta kertaa, niin johan alkoi nupissa raksuttaa. Eilen sitten harjoiteltiin odottamista myös pihamaalla ihan vaan niin että itse peruuttelin n. metrin päähän ja sitten kutsuin luokse. Hienosti meni ja tuntui, että nyt taisi pentunen jotain hoksatakin ihan oikeasti. :)

Toinen käsky mikä on otettu työn alle on seisominen. Siksi se ennen istumista, että ajattelin näin päin olevan helpompaa. Kun tuo tolpillaan pysyminen jotenkin tuntuu aina olevan hankalampaa kuin istahtaminen, niin vahvistetaan seisominen ensin. Istumaan ehtii opetella sitten myöhemminkin. Näyttelyihin kuitenkin olisi tarkoitus sitten isompana poikana suunnata, joten patseeraamaan on opittava. Vaikka eilen vasta ekaa kertaa harjoiteltiin kaksi ihan lyhyttä tuokiota, toisella kertaa Paso seisoa tokotti ja tuijotti juustonpalaa jo tosi pätevänä! :)

Lisäksi käytiin pienellä metsäkävelyllä ja poimittiin mustikoita (Paso myös...) ja sitten olikin naatti karvakerä kotona. Ekan kerran moneen päivään tänä aamuna kävi vielä takaisin nukkumaan ihan mukisematta aamupissan jälkeen. Niin se aivojumppa vaan kummasti rasittaa lasta.

Lauantaina Pasolla onkin sitten edessä elämän ensimmäinen parturikeikka.

Tästä se taas alkaa

2011-06-18T21:38:00.000+03:00

Tuntui jotenkin siltä, että on käännettävä uusi lehti bloggauksessakin. Siksi siis: aivan uusi blogi ja ihan uudessa paikassakin! Pitäähän sitä välillä harjoitella jotain uuttakin. ;)

Saanko esitellä, uusin perheenjäsenemme:

Mandinez Sand Storm

"Paso"

s. 14.4.2011

... ja rotuhan on tietenkin se meille ainoa oikea, eli espanjanvesikoira. :)

Paso muutti meille yhdeksän viikon ikäisenä eli parisen viikkoa sitten. Nuori herra osoittautui heti valtavan reippaaksi ja rohkeaksi pikku perronaluksi ja on jo kotiutunut hienosti. Talon tapoja opetellaan vielä, mutta kaikkien sydämen Paso on tainnut jo viedä!

Pasosta on tarkoitus isona tulla minulle harrastuskaveri. Tämän hetken päälajina suunnitelmissa siintää agility, ja kovasti pidänkin peukkuja, että Paso jäisi medi-mittoihin. Taikka sitten kasvaisi kunnollisen kokoiseksi maksi-koiraksi... Mutta aika näyttää, mitä kaikkea kivaa keksitään ja mihin lajiin Pason vahvuudet sitten lopulta meidät vievät. :) Lisäksi Pasosta tietenkin odotetaan uutta vartiopäällikköä Ässän suuriin saappaisiin ja isännälle metsälenkkikaveria. Ronjan paras ystävä ja leikkikaveri Paso taitaa jo ollakin!

Tämän vajaan kaksiviikkoisen aikana Paso on ehtinyt jo mm. käydä möllikisoissa ja agilitytreeneissä katseluoppilaana, tehdä useamman tutkimusretken metsään, käydä katsomassa ratsastuskilpailuja, tavannut toisia koiria joista Vilkku-entlebuchi jopa rupesi leikkitädiksi (tästä muutama kuva myöhemmin), käynyt uimassa niin kuralammikossa, ojassa kuin meressäkin, opetellut autossa matkustamisen saloja (kanssamatkustajien tärykalvot ovat olleet kovilla), miettinyt miten ihmeessä sänkyyn voisi päästä, yrittänyt kiivetä keittiön laatikoston kahvoja myöten työtasolle ruokavarkaisiin, tutustunut naksuttimen saloihin, opetellut olemaan haukkumatta naapureita ja harjoitellut hihnakävelyn alkeita.

Siinähän sitä puuhaa on riittänytkin! Ja vielä kun pitää kovasti koko ajan leikittää Ronjaa, tappaa leluja ja kerjätä rapsutuksia kaikilta kohdalle osuvilta, on Pason päivät melkoisen täynnä ohjelmaa. Yöllä sitten uni maittaakin hienosti, eikä meille ole ollut häiriötä yöllä leikkiin ryhtyvästä koiranpennusta. ;)